lauantai 13. kesäkuuta 2009

Avainsanana innovaatio

Osallistuin Pirkanmaan maakuntakorkeakoulun järjestämään kesäseminaariiin. Se pidettiin Mänttä-Vilppulassa 11.6.2009. Kaupungin johtajan mielestä viiva nimien välissä oli 8 miljoonan arvoinen erilaisina liittymätukina. Jos nimestä ei olisi päästy yhteisymmärrykseen, niin hanke olisi kaatunut.

Seminaarissa käsiteltiin Tampereen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä ympäröivän alueen kanssa. Esimerkkinä tästä on seutukunnan yli tapahtuva insinöörien muuntokoulutus, jossa on mukana Keuruu, Jämsä ja Mänttä-Vilppula. Lisäksi tarkasteltiin Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyötä Sisä-Suomen allianssia ja vastaavasta yhteistyöstä ammattikorkeakoulujen kesken. Maakuntarajojen yli tapahtuva yliopistojen yhteistyö on myönteinen asia paikallisten toimijoiden kannalta. Se mahdollistaa laajemman tutkimus- ja koulutusyhteistyön.

Timo Aro piti erityisen mielenkiintoisen esityksen 'Seudut ja kannustava aluekehitys'. Seuravassa tulkitsen muutamia kotikuntieni kannalta mielenkiintoisina pitämiäni asioita.

Vikkelyyttä ja rohkeutta tarvitaan, jos halutaan menestyä. Keskeisten päätösten teossa ei saa jäädä jahkailemaan. On tartuttava tarjolla oleviin tilaisuuksiin ja kehitettävä uutta. On oltava valmis rakenteellisiin muutoksiin (esim. kuntaliitoksiin). Onko kunnalla elämisen eväitä, jos lapsia syntyy alle 20 vuodessa. Tällaisia kuntia Suomessa on noin sata.

Alueiden ja paikkakuntien kilpailu (ihmisistä, työpaikoista ja pääomasta) koskee kaikkia riippumatta historiasta, sijainnista tms. Ehkä tätä korostaa tilastotieto, että 92% Suomen pinta-alasta on muuttotappioaluetta. Autioituminen etenee. Saman asian tuo esille parin päivän takainen Kauppalehden uutinen, jossa ihmisiä kehotetaan valmistautumaan taloyhtiöiden konkursseihin muuttotappioalueella. Rohkeudesta riippuu miten kunnan tai seutukunnan käy.

Aro väittää Castellsia lainaten - alueen menestyminen riippuu suhteesta verkoston solmupisteisiin, kuten väestöön, tietoon, osaamiseen, pääomaan jne. Jos paikkakunta, alue on kaukana kaikista (ei pelkkä maantieteellinen etäisyys), ei menestymisen mahdollisuuksia ole. Kaikkiin toimijoihin vaikuttaa maailmantalous. Se saa aikaan nopeita rakenteellisia muutoksia ja lisää epävarmuutta.

Menestyvän alueen, kaupungin täytyy omata menestyviä toimialoja, klustereita, tiedettä ja tekniikkaa. Lisäksi tarvitaan hyvä ilmapiiri, järkevä visio ja lisäksi paikkakunnan pitää olla houkutteleva. Suurten kaupunkien merkitys kasvaa ja maakuntien merkitys vähenee.

Kilpailusta johtuen ylhäältä ohjattu hallinnollinen säätely vähenee. Säätely muuttuu houkutussäätelyksi. Oikealla uudella tavalla toimiminen tuottaa etuja. Keskeistä on alueen, kunnan oma toiminta. Staattisesta pitää päästä dynaamiseen toimintaan. Aikaisemmin hyviksi koettujen oppimiskeskuksien on muuttuttava osaamis- ja innovaatioyksiköiksi. Keskiöön nousee innovaatio.

Tulevaisuudesta voi selvitä vain valmistautumalla tulevaisuuteen.

Kari Kotiranta
Tiedetilallinen

tiistai 9. kesäkuuta 2009

EU vaalit tuli voitettua

Keskustapuolueen häviö oli odotettavissa: puolue unohtaa peruskannattajansa ja alkaa herrastelemaan. Lisäksi puolueella on puoluejohtaja on rasitukseksi, koska häneltä puuttuu suhteellisuuden taju. Tämä tuli esille Ruusus-jupakassa. Yhteiskunnan huipulla oleva henkilö haastaa oikeuteen, ”tyttöystävänsä”, joka kuuluu selvästi matalampaan statukseen, yksityisyyden loukkaamisesta. Vaikka tilanteessa oli selvästi rakenteellisen hyväksikäytön aineksia vrt. opettaja oppilas tai isäntä piika -suhteeseen.

Demareiden vaalikoneen yskiminen taas johtui ilmeisesti substanssin puutteesta – kaupan kuvioissa olen kuullut sanottavan, että ei kannata mainostaa – jos ei ole mitään myytävää. Arvot eivät ole myytäviä tuotteita. Vaikka puolueella olisi kaikkia klassisia arvoja: totuutta, hyvyyttä ja kauneutta, mutta jos ne eivät konkreettisesti kosketa työtöntä paperimiestä, niin on turha mainostaa.

Häkämies epäili demaripuolueen olevan presidentin vanki. Ehkä vartijat tulevat kuitenkin ammattiyhdistysliikkeestä. Irtiotto ja uusien näkemysten esittäminen on todella vaikeaa.

Vasemmistonliiton vankilassa kaksi kertaa korkeammat muurit. Korhosen liikkumavara on vielä pienempi kuin Urpilaisen.

Muiden puolueiden keskustelukulttuuri ja Soinin vastustaminen on satanut hyvin perussuomalaisten laariin. Maahanmuuttajista Soini sanoi ääneen sen, mitä suurin osa suomalaisista ajatteli: maahanmuuttopolitiikasta pitäisi keskustella. Byrokraattisen EU:n vastustaminen on aika luontevaa – ei riitä, että se on turvannut rauhan Euroopassa - ihmiset odottavat edistystä. Yksinkertaista, mutta poikkeavaa.

Ruotsalainen piraattipuolue yllätti – vai yllättikö. Stefan Wallin vertasi piratismia tavaratalosta varastamiseen. Minusta siinä on ainakin vivahde ero. Jos varastaa tavaratalosta, niin hyllytä puuttuu, mutta kopioitaessa alkuperäinen jää. On myös mielenkiintoista seurata prosessia, jossa Andersenin sadusta tai muusta vastaavasta tulee Disney Corporationin omaisuutta. Niin – eihän se ole varastamista – kun suuri joukko lakimiehiä on sen rehelliseksi todennut.

Itse en ole kopioinut kuin yhden ainoen musiikki CD:n vuosia sitten – mutta olen maksanyt tekijänoikeusjärjestoille satoja euroja siitä, että harrastan aktiivisesti valo- ja videokuvausta. Esimerkiksi 50 DVD:n pakkaus maksaa noin 60 €, josta puolet, 30 € menee hyvitysmaksuina tekijänoikeusjärjestöille.

Pitäisi ottaa keskusteluun myös se kuinka paljon maksuja maksetaan olemattomista tekijänoikeuksien loukkaamisista. Suomessa käytetään paljon ilmaisohjelmistoja, joita saa laillisesti levittää – käyttäjiä on satoja tuhansia. Se tarkoittaa miljoonia CD ja DVD -levyjä, joista maksetaan hyvitysmaksua joillekin joille se ei kuulu. Tekijänoikeusjärjestöjen pitäisi vähintäänkin tukea avoimien ohjelmistojen kehittämistä.

Olen sitä mieltä, että taiteilijoille kuuluu oma osansa – mutta muusikotkin kapinoivat järjestelmää vastaan – joku vetää välistä. Saattaa olla, että piraattipuoluelaiset ja taiteilijat ovatkin samalla puolella. Toivon suomalaisellekin piraattipuolueelle menestystä. Tarvitaa reilua keskustelua – ei pelkästään ylikansallisten yhtiöiden lobbausta.

Tiedetilallinen

torstai 4. kesäkuuta 2009

Koulujen paremmuus

Koulujen paremmuus on mielenkiintoinen asia – vanhemmat haluavat lapsilleen parasta koulutusta. Kotikunnissani on suhtauduttu eri tavoin vaatimattomaan sijoitukseen ränkking listalla. Forssassa ja Vammalassa on asia tuskin huomattu. Äetsässäkään ei ole elämöity hyvällä sijoituksella. Keuruulla asiasta on kirjoitettu jo useassa Suur-Keuruun sanomien numerossa. Keuruulla painaa ehkä Haapamäen lukion lakkautuminen.

Minusta näyttää, että lukioita on kahdenlaisia ylioppilaskirjoituspainotteisia ja muita. Jos koulussa on omistauduttu ylioppilaskirjoituksille ja tulokset ovat tuollaisia tuolaisia kuin Forssan, Vammalan ja Keuruun, niin asiat ovat kehnosti. Mutta jos lukio ottaa opiskelijan huomioon ja antaa tilaa ajattelulle ja luovuudelle, niin tulos on ihan hyvä. Opettaminen ei ole välttämätöntä, mutta oppiminen on. Von Wrightin mukaan koulussa tapahtuva oppiminen on vain erityistapaus oppimisesta.

Tilannetta voi jäsentää vähän tutkimusten valossa. Seuraavassa esittelen muutamia lähestymistapoja.

Yhdessä tutkimuksessa todettiin, että tärkeää ylioppilaskirjoituksissa menestymiselle oli äidin koulutustaso eikä esimerkiksi peruskoulun päästötodistus.

Luovuustutkimuksissa on vuosien varrella osoitettu, että luovuus ja koulumenestys on kaksi eri asiaa. Jos koulu antaa tilaa luovuudelle, niin se voi haitata huippusuorituksiin pääsemistä ylioppilaskirjoituksissa. Toisaalta kaikki päättäjät yhteiskunnassa korostavat luovuuden merkitystä. Kärjistetysti voi kysyä opiskellaanko ylioppilaiskirjoituksiin vai menestymiseen elämässä.

Keväällä julkistettiin pari tutkimusta: toisessa oppilaat ilmoittivat lukion aiheuttavan stressiä ja isolla osalla oli mielenterveyden ongelmiin viittaavia oireita ja toisessa käsiteltiin nuoria työkyyttömyyseläkkeellä olevia erityisesti nuoria naisia, jotka eivät olleet kestäneet suorituspaineita. Omistautuminen suorittamiseen ei välttämättä johda hyvinvointiin.

On selvitetty, mikä on se lisäarvo, jonka koulu tuottaa oppilailleen. Mielenkiintoista oli se, että huippulukion tuoma oppilaskohtainen lisäarvo, lisäoppi oli jopa pienempi kuin huonoilla peruskoulutodistuksilla pieniin maaseutulukioihin tulleilla oppilailla.

Eihän huonoilla papereilla pääse mihikään. Ei niin. Tutkimustulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia, mutta näyttää siltä, että ylioppilastodistuksella ei ole juurikaan merkitystä urakehitykselle. Pääsy ammattikorkeakouluun tai yliopistoon ei esty huonosta ylioppilastodistuksesta – useimpiin korkeakouluihin on pääsykokeet. Hyvistä opiskelijoista on pula. Hyvä opiskelija osaa soveltaa oppimaansa ja on luova. Jos jostain syystä tulee välivuosi, niin sen voi käyttää opiskelemalla avoimessa yliopistossa. Kootusti avoimen tarjonta löytyy osoitteesta www.avoinyliopisto.fi.

Yhteiskunnassa tarvitaan terveitä oman arvon tuntoisia nuoria.


Tiedetilallinen