sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Elämänhallintaa vai mielivaltaa

Syrjäytymisriski, työttömyysriski, irtisanomisuhanalainen tai sitten joku sopiva lääketieteellinen diagnoosi, kuten masentunut, adhd, perussairaus ovat jokapäiväisiä sanoja, joilla lyödään leima mahdollisimman monen ihmisen otsaan. Eilen lanseerattu tutkimus kertoi ehkä perusasian, ”vitutus tappaa”. Ihminen, joka pystyy välttämään tämän tilan, elää yli 15 vuotta vanhemmaksi. Ihmisten pahoinvointi on noussut vahvasti myös poliitikkojen ja virkamiesten puheisiin. Esimerkiksi Sastamala, Kiikoinen ja Punkalaidun ovat perustaneet elämänhallintatyöryhmän. Forssa suunnittelee prosessihallintoonsa ”viihdelautakuntaa” jne. Tavoitteena näissä hankkeissa on vaalia ihmisten hyvinvointia. Ensin säästetään ja leikataan kouluterveydestä, nuorten toiminnasta, kulttuurista, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksista ynnä muusta ja sitten mietitään miten voitaisiin kehittää hyvinvointia – hyvä niin, jos nyt. Eilen tuli ulos myös tutkimus, jossa osoitettiin, että säästöt kouluterveydenhoidosta toissa laman aikaan johtivat eniten säästäneissä kunnissa lisääntyneisiin kustannuksiin laitoshoidon käytön myötä. Eikä keskeisin tragedia ole kunnan rahojen käyttö, vaan tragedia on niissä ihmisissä, jotka joutuivat laitosten kierteeseen ja ajautuvat mahdollisesti väkikivalta”rikoksiin”. Laitoin sanan rikos lainausmerkkeihin, koska rikos itseasiassa tehtiin sen kunnan valtuustossa, jossa leikkaukset tehtiin. Lautakunnat ja työryhmät eivät ratkaise ongelmia: ensimmäiseksi pitää ratkaista asenneongema, joka on: kyllä me tiedämme, ja vaihtaa se uuteen asenteeseen: me emme tiedä tai me emme osaa. ”Häiriköivä” nuori tai vanhempikin ei toimi samalla logiikalla kuin koulun rehtori tai sosiaaliviranomainen tai vaikkapa poliisi. Tiedän nuorisotyöntekijöitä ja poliiseja, jotka saavat kontaktin ”häiriköiviin” ihmisiin, mutta melkein poikkeuksetta tulee paikalle kokoomusämmä, joka sanoo, että tämä ei ole oikeaa toimintaa. Anteeksi, en tarkoita oikeasti kokoomukselaista naista, vaan sitä strereotyyppistä hahmoa, jonka kaikki tuntevat. Miten minusta tuli minä -ohjelmassa Sauli Niinistö kertoi vapaudenkaipuustaan – koulu sääntöineen oli rajoitus. Onneksi ei ollut opintojen ohjaajaa, joka olisi sanonut: ei tuolla todistuksella kannata yliopistoon pyrkiä, ammattikouluun vaan. Sitten olisi alkanut lusmuilukierre. Koulu olisi mennyt jotenkuten, mutta jo ensimmäisestä työpaikasta olisi tullut potkut epäsäännöllisen töihin tuloajan perusteella. Vapaudenkaipuiset ihmiset, jollaiseksi itsenikin tunnistan eivät sopeudu ns. tavallisten työpaikkojen sääntöihin. Monet näistä tyypeistä ovat usein hyviä yrittäjiä, jos saavat sopivaa koulutusta – kun järjestäytynyt yhteiskunta ei tätä mahdollisuutta tarjoa, niin ainahan on alamaailma, joka tarvitsee hyviä tyyppejä. Kaikille niille, jotka kuvittelevat, että elämää voi hallita, sanoisin: pyrkikää siihen, että vitutusta olisi mahdollisimman vähän.

Saddam Hussein, Muammar Gaddafi, Bašar al-Assad ja kotimainen Herra X

Käytän tässä peitenimeä Herra X, koska en halua osoitella tiettyä henkilöä, vaikka mielikuvitukseton lukija saattaa sellaisia yhteyksiä löytää. Henkilö tai henkilöt, joita asia koskee eivät kuitenkaan tunnista itseään tästä kirjoituksesta. Muinaissuomalaiset käyttivät eräästä eläimestä peitenimiä kuten metsän omena tai metsän valtias – usein historiassa on kerrottu peitenimillä satuja hallitsijoista. Siis, mitä yhteistä näillä neljällä on? Kaikilla on tai on ollut pieni samanmielisten joukko tukemassa johtajan tekemiä päätöksiä ja samalla hämärtämässä realiteetteja siitä, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu. Voin kuvitella, että kabineteissa on käytetty moneen kertaan puheenvuoro: ”Kyllä nyt täytyy panna kova kovaa vastaan”. Seuraava yhteinen asia on kansa tai jäsenet, jotka ovat eri mieltä, ovat väärässä. Niiden tarkoituksena on vain hajottaa hyvin toimivaa järjestelmää – toimia vihollisen agentteina. Kunhan näistä pahimmista pukareista päästään eroon tavalla tai toisella, niin kaikki on taas hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, mitä operaatio maksaa – rahaa, ihmishenkiä, mainetta jne. Johtajan asema on myös yhteinen piirre. Johtaja on pyhä. Johtajan arvostelu tarkoittaa kansan tai jäsenistön halveksimista. Johtaja tarvitsee työrauhan – voidakseen työskennellä joukkojensa parhaaksi läpi vuorokauden. Äärimmäisyytenä on kuolema kansaa palvellessa, kuten kävi rakastetulle johtajalle Pohjois-Koreassa. Tällaisille persoonille psykologit ovat keksineet toinen toistaan mauttomampia nimityksiä. Sigmund Freud kehitteli teoriaa, jossa ihmistä hallitsee kaksi toisilleen vastakkaista voimaa: libido, elämän vietti ja thanatos, kuolemanvietti. Myöhemmät Freudin seuraajat kehittivät Narkissoksen tarusta teoriaa kuvaamaan tietyntyyppisiä ihmisiä. Narkissos meni metsään ja näki lähteestä oman kuvansa ja rakastui siihen ja se johti hänet tuhoon. Neljäs yhteys on johtajan kaatuminen – ennemmin tai myöhemmin omaan kuvaan rakastuminen johtaa kuihtumiseen. Paras palvelus, jonka ihmiset voivat tehdä ystävälleen on sanoa, jos tarve vaatii – älä ole hullu.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Väkivalta on epäviihdettä

Eilen kuuntelin autolla ajellessani radioterapeutti Ben Furmania. Sain YES kokemuksen, kun hän yksiselitteisesti sanoi, että jokainen saa joskus hepakan, mutta se miten sen jälkeen käyttäytyy on opeteltavissa. Väkivallan selitykseksi ei kelpaa se, että on lapsuuden kodissaan kokenut tai nähnyt väkivaltaa. On myös opeteltavissa miten käyttäydytään ravintolaillan jälkeen klo 4 aamulla kadulla, taksijonossa tai nakkikittarilla. Väkivalta”viihde” antaa malleja käyttäytymiselle. Taisi olla itse Freud (1918), joka piti väkivallan katsomista puhdistavana, katarktis-hypoteesi – kun näkee ei tarvitse itse toteuttaa. Freudin aikaan ei ollut televisiota eikä Bandura eikä Walters olleet tehneet tutkimuksiaan mallioppimisesta. Nykyisen tietämyksen mukaan väkivaltakäyttäytymisen todennäköisyys lisääntyy, jos on käytettävissä väkivaltaisia malleja. Keskeisin väkivaltaisten mallien tuottaja on väkivalta”viihde”. Kuitenkaan kaikista ei tule väkivaltaisia – jotkut oppivat muita sosiaalisen käyttäytymisen malleja. Suurin riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen on niillä, joiden kaveripiiri arvostaa ”kovia” mimmejä ja kundeja. Surffailin eilen illalla muutamalla kanavalla - ainakin kolmelta tuli pahinta laatua olevia väkivaltamalleja. Yhdellä oli joku kahden ryhmän ristiriita, jossa tarkoituksena oli tappaa kilpailevan jengin porukkaa. Ryhmä suunnisti kohti sairaalaa, jossa tapettava oli hoidettavana. Edellä käveli kaunis tyttö, joka tappoi puukolla sairaanhoitajan, joka yritti kysyä, mikä porukka. Nuori mies törmäsi väärään huoneeseen, jossa siellä oli letkuissa sivullinen vanha mies. Tästä kiukustuneena mies repi letkut irti ja jätti potilaan kuolemaan. Samaan aikaa toisessa paikassa kaksi miestä yritti raiskata kaunista tyttöä. Tyttö sai käsiinsä pistoolin ja ampui miehen jne. Toisella kanavalla tarkasteltiin isä-poika -suhdettetta. Isä oli laitapuolen kulkija ja poika poliisi. Nyrkit olivat keskusteluvälineenä. Isä harmitteli sitä, kun ei käyttänyt veistä. Tutkimusten mukaan seksuaalisten mielikuvien sekoittaminen väkivaltaan raaistaa miehiä eniten. Joissain diktatuureissa, kun on haluttu raaistaa sotilaita, on sotilaat rakastutettu naismalliin, joka on sitten raaasti tapettu. Menetelmä on toiminut erittäin hyvin – sotilaista on tullut tappajia ilman tunteita. En ole sensuurin kannattaja, mutta onko meidän välttämättä pyrittävä tarjoamaan väkivaltaisia malleja sekä miehille ja naisille. Ainakin eilen iltaiset kohtaukset olisivat voineet toimia empatian kuolettajina. Viesti oli, että ihmisen, joka sanoo poikkipuolisen sanan voi tappaa ja sen voi tehdä myös nainen. On turha palkata kouluihin psykologeja, jotka keskittyvät yksilöihin, jos yhteiskunnan viesti on, että oman harhasi (Brejvik) toteuttamiseksi voit tappaa useita kymmeniä sivullisia tai ampua koulutovereitasi. Pahinta on, että alakulttuurit arvostavat tällaisia tapahtumia vrt. keskustelu sodasta Suomessa, jossa pitäisi myöntää kunniamerkki tappajalle. Mahdollisuuksia on, kuten Furman sanoi – jokainen voi miettiä itseään ja vastuutaan omasta viiteryhmästään.

Lähes ilmaista energiaa

Miltä kuulostaisi energiayksikkö omakotitalon kellarissa – hankintahinta noin 10000 €, vuotuiset energiakustannukset parisataa (noin 1 sentti/kWh). Kuulin radiosta sveitsiläisen tutkimuslaitoksen tekemistä shokkitesteistä ja siitä miten Suomi kestäisi erilaisia shokkeja. Yksi testin kohde oli: mitä tapahtuisi, jos energian hinta laskisi 90%. Venäjän ja monien arabimaiden taloudet pysyvät pystyssä ainoastaan ja vain fossiilisten polttoaineiden viennin varassa. Kuvitelkaa mitä tapahtuisi, jos 80% vientituloista häviäisi. Tarvittavia teknologioita on kuulemma kehitteillä. Italialainen tutkija Andrea Rossi on kehittänyt energiakatalysaattoria (http://en.wikipedia.org/wiki/Energy_Catalyzer) , kemiallisesti avustettua ydinfuusiota, jossa keskeisenä aineina ovat nikkeli ja vety – tuloksena on lämpöenergiaa. Projekti on ollut melkoisen salaperäisyyden verhossa, koska kehitystyö on ollut kesken ja keksinnölle ei ole myönnetty patentteja, koska se ei voi toimia tunnettujen fysiikan lakien perusteella. Nykyinen versio kuulemma käynnistyy nappia painamalla. E-cat, kuten Rossi tuotetta nimittää on käynyt läpi lukemattomia testejä. Paikalla on ollut toimittajia ja professoreita erikoisalanaan fysiikka. He ovat tavallisesti uskoneet silmiään ja kalkulaattoreitaan, mutta keskustelu aiheen tiimoilta käy edelleen kuumana. Skeptikoitakin löytyy – onhan se liian hyvää ollakseen totta. Täysin päästötöntä energiaa halvalla. Defkalion Green Techologies S.A. will carry the name Hyperion. Individual units producing heat ranging from 5 up to 30KWh/h. The current range of products produces surplus energy from 6 to 30 times more heat than energy consumed during its operation. Defkalion on Rossin kreikkalainen kumppani ja heidän kotisivujensa (http://www.defkalion-energy.com) mukaan tuote on lähiaikoina valmis markkinoille. Ruotsalainen NyTeknik -lehti on seurannut tiiviisti asian tiimoilta käytyä keskustelua (http://www.nyteknik.se/nyheter/energi_miljo/energi/article3419329.ece). Suomeen saakka keskustelu ei ole vielä kantautunut merkittävässä määrin. On melkoinen yksimielisyys siitä, että ainakaan puhtaasta huijauksesta ei ole kysymys, mutta kysymys siitä, mitä tapahtuu energiakatalysaattorissa on avoin. On vaikea ennustaa onko tämä se tuote, joka tulee laskemaan energian hintaa 90%, mutta Suomi selviytyy siitäkin shokista. Pahin vaikutus on Suomeen suuntautuva muuttoliike maista, joiden taloudet eivät kestä energian hinnan laskua. Vastalahjana saattaa olla ilmaston lämpenemisen hidastuminen.

Ketä verotus kirpaisee?

Kun menin naimisiin vuonna -71 sormuksista perittiin parinkymmenen prosentin ylellisyysvero. Sama vero kohdistui myös kaikkiin nuorenparin tarvitsemiin kodinkoneisiin. Uuteen televisioon ei ollut varaa, mutta muutamalla kympillä löytyi DDR:n ihmemaan ihme, Strassfurt –merkkinen televisio. Kuva värisi ja pätki, mutta pesun ja korjauksen jälkeen kuvasta tuli ”erinomainen”. Palataksemme nykyaikaan - arvonlisävero on kulutusvero, jossa on erilaisia verokantoja. Esimerkiksi elintarvikkeiden arvonlisävero on pienempi kuin tavaroiden. Tämä vero koskee siis niitä, jotka ostavat paljon uusia tuotteita - mitä enemmän ostaa, sitä enemmän maksaa veroa. Vero on sama kaikille, siis tasavero, mutta ei koske niitä tai koskee vain vähän niitä, jotka elävät ekologisesti, kestävästi. Ympäristön huomioon ottava kulutus perustuu pitkäikäisiin tuotteisiin ja kierrätykseen. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa on moitittu eriarvoistavaksi – köyhät syövät huonompaa ruokaa. Kyse on kuitenkin ehkä arvostuksista. Arvostetaan kalliita luontoa kuormittavia ruokia, joita myös usein matkustutetaan ympäri maailmaa. Näiden asemasta voisi ruokatottumuksiaan painottaa kestävästi tuotettuihin halpoihin ravintoaineisiin. Siinä samassa ratkeaisi monien perheiden ylipaino-ongelmat. En näkisi mitään estettä arvonlisäveron muutaman prosentin nostolle. Se voisi toimia ympäristöverona samaan tapaan kuin energian verotuskin. En oikein näe eettisesti oikeana, että vietnamilaiset pikkutytöt tekevät luontoa kuormittaen epäterveellisissä oloissa vaatteita suomalaisille hypettäjille. Entä tulovero sitten? Joku puoluejohtaja esitti solidaarisuusveroa yli 100000 euroa vuodessa tienaaville. Ehdotus on pelkkää poliittista demagogiaa – aina on hyvä yrittää ottaa pois rikkailta ja antaa köyhille - rikkaita on vaan valitettavan vähän. Solidaarisuusverossa on kuitenkin ideaa: 25000 euroa vuodessa tienaava on rikas, kun asiaa katsotaan niiden näkökulmasta, jotka voivat huonommin. Suurituloisille, siis yli 25000 vuodessa tienaaville 5 % lisävero – kertaalleen kerättynä vaikutus kulutukseen ja työllisyyteen olisi minimaalinen ja kun porukkaa olisi maksamassa, niin rahaakin kertyisi. Muuten - miksi kunnat ja valtio tarvitsevat lainaa – eikö kulutus ja menot voisi rukata toisiaan vastaaviksi vuosittain verotuksen avulla. Ai niin, unohdin pankit, nehän voisivat huonosti, jos yhteiskunta ei tukisi niitä maksamalla niille korkeita korkoja tarpeettomista lainoista. Korkoja ylläpitämässä ovat tietysti luokituslaitokset. Eläköön ekologinen verotus!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Persujen ideologinen jytky oli tussahdus

Viimeinen naula ideologiseen arkkuun saatiin, kun eurovision laulukilpailuihin Suomen edustajaksi valittiin ruotsinkielinen laulelma. Aikaisempi tappio saatiin, kun presidenttiehdokas, joka oli julki homo ja jolla oli maahanmuuttajataustainen kumppani pesi mennen tullen perussuomalaisten ehdokkaan. Perussuomalaisten kannalta ongelmallista on myös keskustelu siitä, kuka saa puolustaa Suomea. Kyllä sotaveteraanit, jollainen isäni oli, olisivat ylpeitä myös ruotsinkielisten kyvystä puolustaa isänmaata ja sen pitäisi kelvata myös nykyajan ”fennofiileille”. Rikollista sen sijaan on hyysätä puolueissa väkivallan ja jopa murhien kannattajia. Ne ajat olivat 30-luvulla, niitä aikoja eletään Syyriassa, niitä aikoja ei tarvita Suomeen.

Vastakkainasettelun poliittisista seurauksista muistan tapauksen, kun forssalainen kansanedustuja, sama nainen, joka sanoi Paavoa söpöksi, nosti profiilia laittamalla maaseutu- ja kaupunkiväestöä vastakkain uhoamalla maalaisten elämisestä kaupunkilaisten kustannuksella. Seurauksena oli, että seuraavissa vaaleissa ko. henkilö tipahti eduskunnasta – demareja äänestäneet elintarviketyöläiset näkivät tarkemmin maaseudun ja kaupungin kohtalonyhteyden.

Suuri jytky ei ollut perussuomalaisten saavutus. Yhtenä syynä oli toisen puolueen, joka myös hyysää rikollista toimintaa, naisten aggressiivinen puuttuminen suomen kieleen ja tiettyjen neutraalien sanojen kieltäminen ja rikosilmoitukset lausumista, jotka olisi pitänyt ottaa kansalaiskeskusteluun oikeusprosessien asemasta.

Vieläkään ei ole myöhäistä aloittaa emansipatorista (ennakkoluuloista vapauttavaa) keskustelua – kansalaisten oikeustaju ja lainsäädäntö sekä käytännön toimet on saatava vastaamaan toisiaan. Tämä koskee kieltä, käyttäytymistä, maahanmuuttoa, eläinten oikeuksia jne. Asenne, nyt heti kaiken on muututtava sellaiseksi kuin minä ajattelen, ei johda mihinkään tai johtaa korkeintaan eripuraan ja väkivaltaan.

Oppi on ehkä siinä, että Suomessa politiikka ei voi perustua eri kansanryhmien vastakkainasetteluun. Saattaisin liittyä perussuomalaisiin, jos siellä karsittaisiin rönsyt pois ja keskityttäisiin peruspolitiikkaan. Vihreisiin liittymisen esteenä on puolueen elitistisyys – me tiedämme kaiken paremmin kuin sinä – tämä koskee varsinkin maaseudulla asuvaa väestöä.

Nuoret kannattaa pitää työttöminä

Olen kertonut monta kertaa, että olen lähiaikoina jäämässä eläkkeelle. Olen ns. kunnon kansalainen olen ollut töissä nelisenkymmentä vuotta ja eläkeikäni on 65. Ajattelin ensin käyttää ilmausta 'tehnyt työtä', mutta sehän ei faktisesti pidä paikkaansa, koska olen ollut suurimman osan työajastani opetushommissa valtiolla tai kunnalla. Yleisen käsityksen mukaan työtä on vain toiminta, jossa hiki lentää ja kädet likaantuu vrt. Marx tai kristillinen käsitys työstä.

Minulle maksettavalla eläkeraha on suurempi kuin nuoren saama työttömyystuki. Itseasiassa samalla rahalla voi pitää työttömänä kaksi tai kolme nuorta. Varmaan huomasitte - jos työuraa jatketaan vuosi ja ihmisiä on vaikkapa 100000, niin sillä rahalla pystyy pitämään työttömänä 200000 – 300000 ammattitaidotonta tai juuri valmistunutta nuorta työnhakijaa. Nuorisotyöttömyys on tässä kvartaalitaloudessa siis halvempi ratkaisi. Olen aivan varma, että virkamiehet ovat täysin tietoisia tästä ja pyrkivät minimoimaan maksettavan rahamäärän.Työmarkkinoiden sakatessa syy on vastuuttomissa työhaluttomissa nuorissa.

Tämä tilanne toimii myös oivallisesti välineenä koulutuksen suuntaamisessa. Koulutusta ei suunnitella enää ihmisten ehdoillla, vaan koulutus sovitaan paikallisesti paikkakunnalla vaikuttavien suurten yritysten kanssa. Ajatus sinänsä kuulostaa hyvältä, mutta entä sitten kun yritys muuttaa tuotantonsa Vietnamiin. Paikkakunnalla on monta sataa ”työhalutonta” ihmistä, jotka alunperinkin joutuivat vääränlaiseen koulutukseen ja sitä kautta väärään työhön. Jos et usko – lue uutisia.

Eläköön kelloatuntemattomat, uusavuttomat, työhaluttomat, pullamössöt ja vastuuttomat nuoret.

Maantavat, hyvät veljet ja korruptio

Tämä kirjoitus on muistelma menneiltä vuosilta. Innoittajana tämänpäiväinen hyvä veli -uutinen ja lukijan yhdessä blogissani esitetty ihmettely, siitä miten kalliita tietokoneita saatiin kaupaksi. Nykytoiminnasta minulla ei juurikaan ole käsitystä, mutta minusta tuntuu, että sosiaalinen korruptio on korvannut aineelliset lahjat. Myyjät ja ostajat kuuluvat samaan urheiluseuraan tms. Ainakin yksi puolituttu muutti Helsinkiin, jotta pääsee viettämään vapaa-aikaa asiakkaiden kanssa.

Koululle ostettiin ATK-luokkaa - opettajat kokosivat ”testiryhmän” ja ehdotus oli, että tietokoneista pitäisi neuvotella lounas- tai päivällisaikaan ravintolassa – juomien piti kuulua mukaan tarjoiluun. Ne myyjät, jotka osallistuivat ”testiryhmän” kestitsemiseen saivat tarjouspyynnön ja me, jotka juotettiin firman toimistossa asiakkaille murukahvia, emme päässeet mukaan tarjouskilpailuunkaan. Muistan myös yhden rovaniemeläisen tehtaan talouspäällikön, joka varmaankin eli tavarantoimittajilta vaatimillaan ruuilla.

Pikkujoulut ovat tärkeä juhla ja siellä täytyy olla kossua, niinpä yhdestä valtion yksiköstä soitettiin ja ehdotus oli, että jos toimitatte korin kossua, niin me voidaan ostaa muutamia tietokonepäätteitä. Eipä tullut päätekauppaa. Ilmaisen viinan kerjääminen tarjouksen tai tavaran ostamisen ehtona oli suhteellisen tavallista.

Kerran taksissa ison firman myyntitykki ojensi erään koulun rehtorille Sharpin taskutietokoneen (1500 mk) – ole hyvä, tämä on sinulle. Liuta tietokoneita toimitettiin ko. koululle muutaman viikon kuluttua. En osaa ottaa kantaa oliko kauppa hyvä, mutta ystävyyden osoittamisella saattoi olla merkitystä.

Kysyin kerran yhden oppilaitoksen edustajalta, että mistä ostatte tietokoneet. Opettaja selitti kirkkain silmin, että hänellä on ollut kotona pari vuotta ”koekäytössä” yhden firman tietokone ja hänestä se on hyvä. Tietokoneet ostetaan siitä helsinkiläisestä yrityksestä - niin ja hän saa koekäyttöön uuden mallin ensiviikolla. Jaaha.

Kerran yritin myydä tietokonetta, taisi olla Kaypro II, yhdelle kansanedustajalle. Vastaus oli – ihan mielenkiintoista, mutta kotimainen tietokonetehdas antaa malleistaan 50% alennuksen kansanedustajille. Kansanedustajiahan ei tunnetusti voi lahjoa (virallisesti), mutta lainsäädäntö saattaa muuttua tiettyjä yrityksiä suosivaksi.

Muistan ajan, kun olin Oulun yliopistossa laskentakeskuksen johtokunnassa ja oltiin ostamassa uutta keskustietokonetta. Jostain syystä oli paljon ihmisiä, jotka halusivat keskustella tietokoneista jossakin ravintolassa. En ollut tottunut syömään raskasta ateriaa illalla, joten en mennyt.

Täytyy tunnustaa, että olen konsultoinut mikrotietokoneen alkuaikoina monia yrityksiä siitä, miten asiakkaat voivat parhaiten käyttää tietokoneita. Olen pitänyt esittelytilaisuuksia erilaisissa saunaosastoissa, luentosaleissa jne.

Näillä esimerkeillähän ei ole mitään tekemistä nykypäivän kanssa. Nykyisin ihmiset ymmärtävät, ettei ole korrektia pyytää etuja oman työpaikan ostojen varjolla. Opettajatkaan eivät enää ole kateellisia lääkäreille, niiden lääketehtailta saaman kestityksen perusteella.

Minusta vieraanvaraisuuden tarjoaminen muuttuu korruptioksi, jos ostaja (esim. yhteiskunnan) sitä vaatii, jotta myyjä pääsisi mukaan tarjouskilpailuun tai saisi kaupan. Vaikutuksella on merkitystä. Kertokaa lisää esimerkkejä.

Ai niin - kaikkia jutussa mainittuja tietokoneita ja niitäkin joihin rivien välissä viitattu on löytyy Tiedetilan tietokonemuseosta Keuruulta.

torstai 16. helmikuuta 2012

Toivottavasti olen väärässä

Historian opettajani Pekka Manninen tai Kai R. Lehtonen radio-ohjelmassa sanoi, että maassa on vallankumous, kun ruoka on loppu ja kansa on kadulla. Ajatuksessa on suuri viisaus, ihmisten kärsivällisyys on rajallinen, hallitsijoiden tehtävä on pitää yllä kansan turvallisuutta ja hyvinvointia. Mikäli hallitsijat epäonnistuvat tässä, niin seurauksena on vallankumous. Hallitsijat, laajassa mielessä hyvin voiva luokka, voi kuitenkin yrittää pitää valtansa sotilasjuntan avulla. Tällöin päädytään toimintoja ylläpitävään korruptioon.

Kreikassa kansan mitta alkaa olla täysi. Hallitsijoiden, hyvin voivan luokan rikastuminen aiotaan maksattaa niillä, jotka ennestään voivat huonosti. Tosin ns. rikkaitten määrä on paljon pienempi kuin tavallisten ihmisten ja aina ja kaikkialla on saatu koottua rahaa eniten tavallisilta ihmisiltä (suurten lukujen laki).

Aito vallankumous (konkurssi) Kreikassa tarkoittaisi lainojen maksun lopettamista ja ulkomaisen omaisuuden kansallistamista. Tästä olisi seurauksena muutaman vuoden kansainvälinen ”hyihyi” efekti. Tämän jälkeen suhteet normalisoitaisiin kreikkalaisten maksamilla näennäisillä korvauksilla. Vaihtoehto aiheuttaisi eurooppalaisten rahalaitosten ongelmia ja maksut siirtyisivät Suomessakin kaikkien vähäväkisimpien maksettavaksi, koska pankkeja ja sitä kautta sijoittajia olisi tuettava talouselämän normaalin toiminnan nimissä – ehkä myös tarpeeseen.

Vallankumous Kreikassa voisi pelastaa kreikkalaiset, mutta se olisi katastrofi tavallisille ihmisille Euroopassa ja Kreikassa. Vallankumouksilla on tapana syödä lapsensa – toisin sanoen kreikassa ei tapahtuisi riittäviä uudistuksia – korruptio yms. lieveilmiöt lisääntyisivät.

Riippuu siitä kuinka tärkeää hallitsijoille on pitää yllä suhteet muihin Euroopan maihin, tarvitaanko sotilaita apuun. Rajoitettu sotilasoperaatio kansan mekkaloinnin hillitsemiseksi on varmaan käynyt joidenkin kreikkalaistenkin eikä vain perussuomalaisen bloggaajan mielessä. Sotilasvallankumous olisi onnettomin vaihtoehto se kääntäisi Kreikan jopa Euroopan kehitystä 50 vuotta taaksepäin.

Kreikalla ei ole muuta kuin huonoja vaihtoehtoja. Euroopan päättäjillä pitäisi olla muutakin ymmärrystä kuin markkinoinen käsitys valtioiden tilasta. Jos ihmiset jätetään päätöksenteon ulkopuolelle pelkiksi objekteiksi orjan asemaan, niin seurauksena on kulttuurinen katastrofi, jota maksetaan kymmeniä vuosia.

Ongelmien kärjistyminen on enemmän kuin todennäköistä.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Katoaako vanhan ihmisen identiteetti?

Kävin noin vuosi sitten Romaniassa Pitestin yliopistossa pitämässä esitelmän äitien ja tyttärien tavasta nähdä toisensa. Pitesti on tavanmukainen pienehkö yliopistokaupunki, mutta sillä on synkkä, unohdettu menneisyys. Siellä sijaitsivat Romanian uudelleenkoulutuskeskukset kommunistiaikana. Menetelmistä käytetään yhteistä nimitystä – aivopesu.

Aivopesun tarkoituksena on saattaa ”uudelleen koulutettava” tilaan, jossa oma persoonallisuus ja identiteetti häviävät ja ”oppilas” omaksuu kritiikittömästi ”kouluttajien” esille tuoman ajatusmaailman. Toisella tavalla sanottuna uhri eristetään, häntä kidutetaan, uhkaillaan eri tavoin ja annetaan ”psyyken lääkkeitä”. Tuotetaan harhoja lääkkeillä jne.

Vanhusten hoito nyky-yhteiskunnassa on usein eristämistä. Avioparit sijoitetaan toisistaan erilleen – sukulaiset saattavat olla kaukana. Perheiden yhdistäminen samalle paikkakunnalle on lähinnä teoreettista. Vanha ihminen jää yksin byrokratian rattaisiin.

Muutto vanhusten hoitoon tarkoittaa myös muistoista ja identiteetistä luopumista. Pahimmassa tapauksessa sukulaiset realisoivat vanhuksen omaisuuden, heittävät valokuvat ja kirjat roskiin. Kiinnekohdat menneeseen elämään katoavat – tästä seuraa, että ei ole kiinnekohtia nykyiseenkään elämään. Vanha ihminen kapinoi – häntä sidotaan – hänelle annetaan psyyken lääkkeitä. Hänen odotetaan kuolevan ja tämä kerrotaan pieninä vihjauksina – vanhan ihmisen pitäisi oppia ymmärtämään byrokratian ja sukulaisten tavoitteet ja alistua niihin.

Ehkä ei aina asiat ole näin, mutta ainakin identiteetti häviämisen vaara on ilmeinen ja sitä myötä käsitys omasta ihmisyydestä häviää. Subjektista on tullut toimenpiteiden kohde, objekti. Tapahtumaketju on pahimmillaan aviopesua – ei tietoista, mutta järjestelmään sisäänrakennettua.

Nykyisin on alettu kiinnittää huomiota fyysiseen ympäristöön, mutta se ei riitä, tarvitaan myös psyykkistä hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Ne saattaisivat siirtää laitossijoitusta, vanhat ihmiset olisivat omatoimisempia, laitostuminen vähenisi itseymmärryksen säilymisen myötä ja kaikesta tästä säästyisi kustannuksia.

Vanhojen ihmisten ihmisoikeudet kunniaan.

250 kunnanjohtajaa syytingille

Tarina alkaa noin 15 vuoden takaa Forssasta – silloinkin puhuttiin kuntaliitoksista. Oli ruokatunti ja satuin samaan pöytään sen aikaisen työvoimatoimiston johtajan kanssa. Keskustelu kääntyi kuntaliitoksiin ja jostain syystä keskustelukumppanini vaikutti huolestuneelta – keskustelun edetessä selvisi, että hän oli aidosti murheissaan siitä, mihin ylitse jäävät virkamiehet voisi sijoittaa - järkevien töiden löytäminen olisi vaikeaa.

Kuntien yhdistymissopimuksissa on tapana turvata johtaville virkamiehille uudessa kunnassa lähes vastaavan toimeentulon takaava virka, kuin minkä haltijana henkilö oli lopetettavassa kunnassa. Joskus paikka löytyy luontevasti, joskus joudutaan tekemään keinotekoisia virkoja.

Olen ollut huomaavinani, että jolleivat asiat etene tässä järjestyksessä ei synny kuntaliitoksiakaan. Hyvä johtaja saa manipuloitua kansalaiset tekemään melkein mitä tahansa. Demokratialla ja varsinkaan lähidemokratialla ei tässä prosessissa ole mitään tekoa – kyse on usein ihmisten, sinänsä oikeutetuista pyrkimyksistä, turvata omaa tulevaisuuttaan.

Toinen seikka mikä näkyy vaikuttavan on se, että valtuusto haluaa tehdä Porit. Porin kaupungin päättäjät ”viisaasti” päättivät muuta vuosikymmen sitten, että Porin alueelle ei tarvita yliopistoa. Yliopisto olisi muuttanut kaupungin luonnetta ja erityisesti pelättiin poliittisten voimasuhteiden muuttuvan. Varmaankin tällä hetkellä lasketaan tarkkaan eri puolueissa, miten erilaiset karttakuviot vaikuttaisivat poliittisiin voimasuhteisiin.

Sitten viime hädässä otetaan kehiin mukaan sana identiteetti. Ihmisillä on joku identiteetti – eurooppalainen, suomalainen tai syrjäkyläläinen? Identiteetin viiteryhmän voi valita ihan itse.

Vuosi - pari sitten uutisoitiin paikallislehdessä: ”susi tappoi koiran Pihlajaveden ja Keuruun rajalla”. Tässä yhteydessä lienee hyvä tarkentaa, että Pihlajavesi liitettiin Keuruuseen vuonna 1969. Silloin Pihlaisilla (paikallismurteen versio) oli pari tuhatta asukasta nyt noin kolmesataa. Jos ei olisi liitytty Keuruuseen olisi asukkaita tuskin sataa. Saha meni, rautatie supistui, maatalous ei juuri kannata – alue on harvaan asuttua (1.5 asukasta/neliökilometri) – entä sitten, ei itsenäisyys olisi paljoa vaakakupissa painanut. Nyt palvelut toimivat pääsääntöisesti hyvin – jotkut liiankin hyvin.

Nokialta poispotkitut insinöörit voivat perustaa yrityksiä ja tehdä tuottavaa työtä, mutta mitä tekee 250 kuntajohtajaa, koulutoimen johtajaa, muuten vaan johtajaa tai vapaa-aikasihteeriä – he jäävät aluksi syytingille uuteen kuntaan ja aikanaan eläkkeelle ja sen jälkeen 2% säästö hallintokuluista on totta. Tässä välissä on monta puolipäivätoimista siivoojaa tai vahtimestaria laitettu kilometritehtaalle.

En muuten haluaisi asua pienessä kunnassa – jos sattuisin sairastumaan pahasti, niin saisin kuntalaisten vihat päälleni, kun kunnan sairaskulut kasvaisivat radikaalisti. Isommassa kunnassa vaikutus tasoittuisi.

Lintukodot ovat ihania – mutta kissa vaanii.

perjantai 10. helmikuuta 2012

50000 nuorta hunningolla?

Tietymättömissä on yli 10000 tyttöä ja yli 20000 poikaa (20000 hakee töitä). Pelottavinta ilmiössä on se - jos järjestäytynyt yhteiskunta ei pysty järjestämään toimeentuloa kouluttamalla ja työllistämällä, niin kuvaan astuu järjestäytynyt rikollisuus, jolla on tarjota ”töitä” sekä tytöille että pojille. Mielenkiintoista tällaisissa tilastoissa on poikien vahva yliedustus. Ovatko pojat tyhmempiä? Onko pojilla taipumus syrjäytyä? Ovatko pojat geneettisesti alttiimpia? Ovatko pojat laiskempia? Olen tavannut kaikkia näitä selittämässä poikien syrjäytymistä.

Tuskin. Kyse on koulukulttuurista, joka on tehty tytöille. Pojille ei ole kovin paljon virikkeellistä toimintaa. En usko, että sukupuoli on pelkästään sosiaalinen asia. En usko myöskään, etteikö koulu voisi olla yhtä mielenkiintoinen pojille kuin tytöillekin. Kyse on jostain muusta.

Poikien ja tyttöjen kuten miesten ja naisten tajunnan sisällöt ovat erilaisia. Tytöille ja naisille ovat eri asiat tärkeitä kuin miehille ja pojille. Hiljattain referoitiin tutkimusta, jossa oli käsketty laittaa tärkeysjärjestykseen erilaisia asioita – miesten ja naisten listat olivat täysin erilaisia.

Koulussa ajatusmallit noudattavat naisten ja tyttöjen tapaa ajatella. Tämä johtuu siitä, että suurin osa opettajista on naisia. On vaikea kuvitella, että naisopettaja, joka on peräisin ylemmästä keskiluokasta, voisi matkia työläistaustaisen tai maahanmuuttajataustaisen pojan ajattelumalleja ja tietysti myös vastavuoroinen opettajan ajatusmallien ymmärtäminen on hukassa. Kyse ei ole miehen tai naisen mallina olemisesta vaan erilaisesta tavasta ajatella ja erilaisesta kulttuuritaustasta.

Opettajankoulutuslaitoksissa oli aikoinaan mieskiintiöt, mutta ne koettiin tyttöjen kannalta epäoikeudenmukaisiksi. Kiintiöiden poiston jälkeen vain muutamia poikia pääsi opiskelemaan opettajaksi. Tällöin ei ajateltu oppilaiden etua. Olen parikin kertaa kuullut, että eivät pojat ole kiinnostuneita opettajan urasta. Tätä nykyä asia lienee niin - jos kiintiöt palautettaisiin, niin pojat palaisivat opettajina kouluihin. Huonohkolla todistuksella koulutukseen päässeellä olisi enemmän eväitä ymmärtää syrjäytymässä olevaa tyttöä tai poikaa.

Erilaisten miesten ja naisten ajattelumallien oppimisesta (piilo-opetussuunnitelma) saattaisi olla paljon hyötyä myöhemmässä elämässä. Aviopuolison valinta onnistuisi paremmin – vaikutus voisi olla jopa perheväkivallan väheneminen - ymmärryksen lisääntymisenä.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Maaorjuus Suomessa nyt

Maaorjuus Suomessa tänä päivänä

Wikipedian määrittely maaorjuudesta alkaa seuraavasti: "maaorjuudella tarkoitetaan myöhäisantiikissa, keskiajalla ja uuden ajan alussa vallinnutta yhteiskunnallisen järjestäytymisen tapaa, missä maata viljelevä väestö ei ollut itsenäistä".

Maaseudun asukas, jonka elanto on alkutuotannossa on verrattavissa maaorjaan. Orjuuttajana ei ole enää nykyisin kreivi tai patruuna, vaan niin sanottu järjestynyt yhteiskunta. Niskaan hengittävät viranomaiset, metsän käytön valvojat, certifiointijärjestöt, eläinaktivistit, luonnonsuojelijat ja tietysti EU. Tämän lisäksi tulevat suojeltavat pedot ja muut rauhoitetut eläimet. Kaikki tämä vaatii maaseudun eläjältä toimenpiteitä. Maaseudun ihmisillä on vain velvollisuuksia, ei oikeuksia.

Otetaanpa esimerkki: minun metsässäni kulkee luvatta (jokamiehen oikeuden perusteella) vuosittain satoja ihmisiä. He poimivat marjoja, sieniä yms. Mukana on myös thaimaalaisia poimijoita – sinänsä ihan mukavia kavereita. Thaimaalaisten välittäjä tekee rahaa käyttämällä väärin jokamiehen oikeutta. Se on rinnastettava piraattipalvelimen pitäjään, joka rikastuu välittämällä luovaa työtä osallistumatta työn edellytysten luomiseen. Suomessa on kuitenkin laki, että maaseudun asukkaalla ei ole oikeutta määrätä omasta omaisuudestaan. Sen sijaan musiikin lataaminen on erittäin suuri rikos. Itse asiassa kyse samasta asiasta - mihin jokamiehen oikeudet venyvät. Väärin käsitysten välttämiseksi, en sinänsä vastusta jokamiehen oikeuksia, mutta niistä aiheutuneet velvoitteet pitäisi jakaa. tasapuolisemmin.

Maaseudun asukas joutuu metsän käsittelyssä ottamaan huomioon luontoarvot, virkistyskäytön ja rakentamaan ja ylläpitämään tiet, jotta ihmiset voivat kulkea metsässä. Tästä hyvästä pitää lisäksi maksaa pakollista metsänhoitomaksua, joka metsätilalla saattaa olla tuhansia euroja. Metsänhoidossa on pakko käyttää ns. asiantuntijoita, jotta voisi välttää joutumisen viranomaisten pakkotoimenpiteiden kohteeksi. kuten metsän haltuunotto (käytännössä rauhoitus), jolloin viranomaiset tekevät ”tarvittavat toimenpiteet”.

Vallalla on tapa, jonka mukaan metsään ilmaantuu erilaisia hiippailijoita, jotka karttavat kontaktia paikallisiin asukkaisiin ja tämän jälkeen tulee jostakin virastosta kirje, jossa kerrotaan, että maanne on käyttökiellossa siihen saakka kunnes päätös varsinaisesta käytöstä tehdään. Päätös saattaa venyä kymmeniä vuosia. Tällaisia päätöksiä ovat esimerkiksi soiden suojeluun, naturaan, lehtopaikkoihin ja puronvarsiin sekä tietysti liito-oravat liittyvät – puhumattakaan suurpedoista. Ehdottaisin reilua keskustelua ihmisten kanssa.

Jätevesien puhdistusfarssi on myös hyvä esimerkki maaseutukiusaamisesta. Maaseudun asukkaat pakotettiin (ne, jotka tekivät hyvässä uskossa määräysten mukaan) ostamaan (ei tukia) toimimattomia pienpuhdistamoja. Seurauksena on, että näillä onnettomilla puhdistetun jätevesikuution hinnaksi tulee pahimmillaan lähes 100 euroa, siis 10-15 kertainen maksu kaupungissa elävään verrattuna.

Maalla asuva maksaa itse sähkölinjansa, internet yhteytensä, tiensä jne. Tiemaksu saattaa olla 1000-2000 euroa vuodessa. On harvinaista, että johonkin näistä infrastruktuuritekijöistä saisi tukea esimerkiksi yhteiskunnalta. Kunta perii tietysti kiinteistöveron kiinteistöstä.

Maaseudun tarpeiden varjolla toteutetaan laajakaistahanketta, jossa tuetaan tukiasemille vedettäviä kuitukaapeleita – tavoitteena on saada hyvä peitto kännyköiden toiminnalle. Toiminta on kauniisti naamioitu maaseudun kehittämiseksi. Voiko parempaa businesta olla? Sama työ laskutetaan kolmeen kertaan: valtiolta, kunnalta ja vielä siltä joka haluaa nettiyhteyden. Ehkä samalle tasolle pääsevät valtion ja kuntien tietotekniikkahankkeet, joissa on myös usein kolminkertainen laskutus Valtion tarkastusviraston mukaan.

Suomalainen maataloustuotanto on tuettua, kuten maataloustuotanto koko Euroopassa. Tarkoituksena on pitää kuluttajahinnat kohtuullisina. Vapaa kilpailu ei toimi.

Tarvitaanko maaseudun eläjiä? Riippuu näkökulmasta – jos meillä on tarve syödä joka päivä, niin jonkun täytyy tuottaa ruokaa. Tietysti sen voisi tuoda ulkomailta, mahdollisesti maista, joissa eliitti rikastuu ruoan myynnillä ja varsinainen kansa näkee nälkää. Uskaltautuisitko ajamaan oman maatalouden alas? Tosin näillä säännöillä maatalous loppuu muutamassa kymmenessä vuodessa.

Eläköön maaseutukiusaaminen!

tiistai 31. tammikuuta 2012

Minä ja Marx – Karl Marxin haastattelu

.
.

Löhösin sohvalla. Marx katsoi kiukkuisesti, kuten tavallisesti. Siirryin tietokoneen viereen - Marx näytti miettivältä, mutta ei enää vihaiselta. Kysyin: mitä mietitte?

Marx: Maailmanmenoa, hulluutta, ymmärtämättömyyttä, tuhlausta, ahneutta, riistoa, eriarvoisuutta, orjuutta …

Minä: Te olette erehtynyt, ei enää ole orjuutta? Mitä tarkoitatte?

Marx: Poikaseni, orjuus on olemassa, mutta se näyttäytyy ihan eri tavalla kuin ennen. Kun kirjoitin pääoman vuonna 1867, jossa kuvasin tuotantoprosessia – ihminen orjuutettiin fyysisesti. Yksityisistä yrittäjistä ja maatyöläisistä tehtiin teollisuustyöntekijöitä – samalla myös lapset orjuutettiin. Lapsilla ja aikuisilla teetettiin työtä 12-16 tuntia päivässä. Nykyisin ihmiset jakaantuvat kahteen kastiin. Ihmiset kehitysmaissa ovat samassa mielessä orjia kuin 1800-luvun lopussa. Täällä länsimaissa ihmiset on orjuutettu henkisesti tai fyysisesti.

Minä: Mitä tarkoitatte? Mitä on henkinen orjuus?

Marx: Poikaseni, katso itseäsi, jotta ymmärtäisit. Käyt töissä, olet poissa kotoa keskimäärin 10 tuntia, kun tulet takaisin ryntäät tietokoneellesi, luet sähköposteja – kirjoitat vastauksia, soitat puhelimella jne. Olen ollut huomaavinani, että työnantajasi tietokoneen avulla orjuuttaa sinua. Olet myynyt mielesi työnantajalle, joka riistää sinusta elinvoimaa.

Minä: Etteköhän vähän liioittele. Minusta on mukava pysyä ajan tasalla ja opiskelijoiden on hyvä saada vastaukset kysymyksiinsä heti, eikä huomenna.

Marx: Juuri niin, sinä et ole tiedostanut asemaasi orjana. Sinä olet sekoittanut työn ja vapaa-ajan, mikä lienee teidän aikanne keskeisin muotivirtaus. Paitsi, että työ orjuuttaa sinua – sinä olet myös kulutusyhteiskunnan orja.

Minä: Miten niin?

Marx: Silloin kun minä elin, 1800-luvun lopussa, tavallisen työtätekevän rahvaan, kuten sinä nyt, ei tarvinnut, eikä se valitettavasti voinut miettiä, miten käyttää palkkansa. Palkka riitti juuri ja juuri ruokaan, vaatteisiin ja asuntoon yhdessä kymmenen muun ihmisen kanssa. Sinä mietit kaikenlaisia turhuuksia, kuten ostaako Iphone, Nokia vai Samsung. Sinä olet kuluttaja ja erilaisten brändien orja. Aikaisemmin kapitalisti peri lisäarvon vain ihmisten tekemästä työstä. Nykykapitalistit ovat nerokkaasti kehittäneet järjestelmää ja koukuttavat ihmiset tuomaan heille rahaa myös kuluttamalla.

Minä: Mutta minähän käytän rahani vapaaehtoisesti.

Marx: (Näyttää hymyilevän pirullisesti) Poikaseni, niinhän sinä luulet. Sinun orjuutettu mielesi kuvittelee, että tarvitset uuden puhelimen, uuden television tai tietokoneen. Kuka sen on sinulle kertonut? Kuka on sinulle kertonut, että sinun pitää saada uusi tietokone? Kuka on sinulle kertonut, että sinun pitäisi kuunnella mielimusiikkiasi? Markkinat.

Minä: Hyvä on – väitättekö, että luokkataistelu olisi muka vielä ajankohtainen?

Marx: (Marx näyttää vihaiselta) Muka? Onko sinulla muka samat arvot ja päämäärät kuin ihmisillä, jotka ohjailevat markkinoita? Luokkataistelu on muuttanut muotoaan – se on globalisoitunut. Ammattiyhdistykset ja kapitalistit ovat liittoutuneet keskenään. Sopimuspolitiikka on tuottanut hyvää molemmille. Työn orjuudesta on tullut mielen orjuutta täällä Euroopassa. Tämän liittouman ulkopuolelle ovat jääneet ihmiset, joita syystä tai toisesta ei ole kelpuutettu yhteiskuntaan – laittomat ja lailliset maahanmuuttajat ja työntekijät kehittyvissä maissa. Luokkajako kulkee markkinavoimien sekä mieleltään orjuutettujen ja fyysisesti orjuutettujen välillä.

Minä: En oikein ymmärrä, mitä tarkoitatte?

Marx: Jos äänestät vaaleissa, niin vaikutusmahdollisuutesi ovat olemattomat. Eduskunta voi juuri ja juuri päättää siitä, kuinka paljon puolustusvoimia voi pienentää, muissakin talousasioissa markkinat määräävät toiminnan rajat. Luokituslaitokset ja rahoittajat voivat kaataa valtion ja kuntien talouden, määrätä säästöjä (implisiittisesti) ja samoin erotuttaa työntekijöitä. Kaikkea tätä ohjaa yläpuolella leijuva kasvottomien markkinoiden varjo.

Minä: Liittyykö tämä jotenkin Euroopan talouskriisiin?

Marx: Oletko kuullut monopolikapitalismista? Maailma on nyt monopolien hallinnassa. Kulutus tapahtuu länsimaissa ja työ tehdään kehittyvissä maissa ja markkinat, kapitalistit keräävät voitot kummallakin alueella. On tärkeää, että ihmiset elävät aika-ajoin yli varojen, ostavat kalliilla asuntoja tai vaikkapa osakkeita ja myyvät ne huonoina aikoina velkaantuneina halvalla pois ja sitoutuvat rahoittamaan pankkeja vuosikausiksi ja ostavat omaisuuden taas kalliilla takaisin. En olisi eläessäni osannut kuvitella, että joku keksii näin pirullisen järjestelmän rikastua - pohjattomasti rikastua. Euroopassa on menossa yksi historian suurimmista ryöstöretkistä.

Minä: Miten mielestänne ihmiset sallivat sen tapahtua?

Marx: Ei ole kriittistä massaa, joka tekisi vallankumouksen – ns. vallankumouksellisista puolueista on tullut markkinoiden sylikoiria. Teilläkin täällä urheilu- ja kulttuuriministeri on valmis puolustamaan tajuntaa orjuuttavien suuryhtiöiden etuja kansan kustannuksella.

Minä: Eikö koulutuksen avulla voisi tehdä jotain?

Marx: (Hymyilee taas pirullisesti.) Poikaseni, koulutusjärjestelmän tehtäväksi on muodostunut tuottaa raaka-ainetta, työntekijöitä teollisuudelle. Etkö ole muka huomannut, että kotikylässäsi yritetään estää lapsia menemästä lukioon sivistymään. Sivistynyt ihminen on hankala – hän saattaa erehtyä ajattelemaan omilla aivoillaan. Lapsille painotetaan, että on tärkeää mennä työhön ja saada nopeasti omaa rahaa. Jätetään kertomatta, että työn vaativuus saattaa olla pienempi kuin automatka työpaikalle. Oppilaiden ohjaus kertoo, että ammattikoulu on oikea paikka juuri sinulle – se takaa työtä. Taas unohdetaan kertoa, että teollisuuden työpaikat siirtyvät kehittyviin maihin ja tuleva työläinen jää työttömäksi. Hmm... Onhan teillä sosiaaliturva – vielä vähän aikaa.

Minä: Mitä tarkoitatte - vähän aikaa?

Marx: Jokainen on oman onnensa seppä. Kukaan ei kykyjensä mukaan eikä kenellekään tarpeittensa mukaan.

Marxin katse suuntautui tulevaisuuteen – keskustelu oli päättynyt.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Ilmaston muutos – kuka tarvitsee?

Ilmaston muutoksen sanotaan johtuvan fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Fossiiliset polttoaineet tuottavat palaessaan ilmakehään hiilidioksidia ja on todettu, että auringon valo pääsee ilmakehän läpi sisälle, mutta ei pääse heijastumaan maasta takaisin avaruuteen ja tästä aiheutuu kasvihuoneilmiö. Tosin esimerkiksi puun, rypsiöljyn ja etanolin polttamisesta vapautuu vastaavassa määrin hiilidioksidia. Kyse on siitä, että kuvitellaan, että luonto käyttää saman määrän hiilidioksidia uusia kasveja kasvatettaessa – siksi hiilineutraali.

Maapallon fossiilisten polttoaineiden varastot maaperässä ovat vähenemässä ja ne ovat jakautuneet siten, että suurin osa on Lähi-Idässä tai Venäjällä. Länsimaiden (Eurooppa ja USA) ja Kiinan on ostettava polttoaineensa maista, jotka ovat monessa suhteessa hankalia.

Useissa tuottajamaissa uskontona on islam. Tämä aiheuttaa päänsärkyä Yhdysvaltojen ”kiihko” kristittyjen parissa. Pääomien siirtymistä islamilaisiin maihin ei katsella suopein silmin, mutta jos saataisiin aikaan riippumattomuus öljystä, niin sitten … Näille ihmisille ilmaston muutos on taivaan lahja. Kehittämällä korvaavaa energiateknologiaa, päästään eroon riippuvuudesta vääräuskoisiin.

Taloudellisessa mielessä Eurooppa ja USA elävät yli varojen. Tuotteet ostetaan Kiinasta ja muista kehittyvistä maista käytännöllisesti katsoen velaksi. Jokainen ostettu öljytynnyri pahentaa tilannetta. Velka johtaa tilanteeseen, että arabimaat ja Kiina ostavat Euroopan ja Yhdysvallat, jollei kierrettä saada nopeasti poikki. Merkkejä on: satamia ja lentokenttiä on myyty vieraille valtioille ja teullisuuden omistus siirtyy itään. Ihmisille on vaikea kertoa, että pitäisi alentaa palkkoja yms., mutta kun otetaan mukaan ilmastonmuutos ja tulevat sukupolvet tilanne paranee huomattavasti.

Kiina on osittain samassa liemessä – talouskehitys vaatii energiaa. Jos energian tarvetta ei saada suunnattua uusiutuviin lähteisiin, on pää vetävän kädessä. Huhutaan, että Green Peace olisi ollut mukana kirjoittamassa Kiinan uusia ympäristölakeja. Tämä kielii vakavasta huolesta. Riippuvuus olemassa olevista energialähteistä voi katkaista loistavan kehityspolun.

Suomessa vanha Venäjän pelko saa helposti vallan – entä jos kaasu ja öljyhanat pistetään kiinni ja sähkökaapelit poikki, niin … Omavarainen energian tuotanto on keskeinen elementti itsenäisyydessä. Niin kuin olisivat olleet radiolähetykset – nyt ne ovat italialaisilla – kohta arabeilla tai kiinalaisilla, kun italialaisten vaikeudet lisääntyvät. Vattenfal myi suomalaisen runkoverkon jollekin sijoittajaryhmälle jne. Televerkko ja viranomaistoiminnot myytin ruotsalaisille. Nyttemmin rakennettu uudestaan – kalliisti.

Ilmaston muutos on vapahtava enkeli – sen ohjaamana voidaan tehdä oikean suuntaisia päätöksiä – riippumatta siitä, mikä sen vaikutus on. Tärkeää olisi kuitenkin tehdä kustannustehokkaita ja turvallisia ratkaisuja - ei ratkaisuja pelkästään hurmiossa.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Harmaan talouden harmaat eminenssit

Harmaassa taloudessa vaikuttavat samat asiat kuin taloudessa yleensä. Jos järjestäytynyt yhteiskunta ei pysty tuottamaan helposti saatavia palveluja, niin tarvitaan mafiaa ja harmaata taloutta, jotta asioita voisi ylipäänsä hoitaa. Vertaa käsitteisiin mustapörssi tai korruptio.

Yritän väittää, että suurin syy harmaaseen talouteen on eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja virkamieskoneistossa, joka ei edistä toimintaa, vaan on haitoiksi. Juhlapuheissa yritetään edistää ihmisten ja yritysten hyvinvointia – jokaisen kunnan arvoissa on määriteltynä asiakaslähtöisyys. Käykääpä kysymässä ihan keneltä tahansa kunnassa - miten kunnassa toteutuu asiakaslähtöisyys. Suurimmassa osassa tapauksia ei löydy edes selittelyjä.

Otetaan esimerkki: tiedät hyvän tyypin, joka voisi tehdä pienen urakan esim. katon korjauksen. Keskustelu menee jotenkin näin:” Kyllä minun pitäisi saada siitä käteen 2000 € - veroprosentti minulla on 30%”. Tästä vaikeudet sitten alkavat vero.fi sivustolla ei ole laskuria, joka osaisi laskea taaksepäin ts. mikä olisi bruttopalkka, mitkä olisivat sosiaaliturvamaksut, eläkemaksut, vakuutusmaksut jne. Sitten vaan arvaamaan mikä olisi bruttopalkka jne. Maksujen siirtäminen verottajalle on myös sekavaa: täytyykö maksaa yhdessä vai viidessä erässä - tehdäänkö työtä yhtenä vai kahtena kalenterivuonna. Oletuksena on tietenkin kuukausipalkka ja vielä olisi pitänyt kysyä syntymävuosikin. Tässä vaiheessa moni (terveisiä Jutta Urpilaiselle) suomalainen tuskaantuu ja kysyy, että eiköhän sovita, että maksan sen 2000 € ilman byrokratiaa.

Asioiden näin ollen monet hämärämiehet ja -naiset ovat huomanneet sauman (mafian tyyliin) – me teemme työn ja sinä vain maksat ja huolehdimme kaikesta muusta. Joskus työkin tulee kuulemma tehtyä.

Ehdotukseni on yksinkertaistaminen. Vero.fi -laskuri kysyy käteen maksettava summan ja veroprosentin ja työntekijän henkilötunnuksen. Tämän jälkeen tulostuu lasku, jonka maksamisen jälkeen vastuut yhteiskunnalle on hoidettu. Ai että ei tiedetä tarkkaan lopullista verotusta, mutta eikö se sitten ole työntekijän ongelma – saa joko palautusta tai maksaa lisää. Sopimushan tehtiin könttäsummalla ja voimassa olevilla ehdoilla.

Oikeastaan on ihme, että on joitakin yksityisiä työn teettäjiä, jotka nykyisillä menetelmillä suostuvat maksamaan yhteiskunnan velvoitteet. Samalla voisi muuttaa käsitteistöä – on juhlallista puhua työnantajasta, jos tehdään joku pikku juttu – ehkä työn teettäjä olisi oikeampi.

Eduskunnalle viestisin, että ei ole ihan sama asia, jos Nokia palkkaa kännykäntekijoitä tai mummo korjauttaa kattoa.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Onko ilmaston muutostutkimus ohjailtua?

En pidä mahdottomana, että ihmisen toiminnalla olisi vaikutusta ilmastoon olen myös sitä mieltä, että uusiutumattomien luonnon varojen käyttöä pitäisi vähentää. Ilmaston muutoksesta on kuitenkin tullut uskonnollinen liike, lahko, jonka kautta kaikkia maailman ilmiöitä tarkastellaan. Aikaisemmin on ollut muunkin värisiä silmälaseja.

Kerron esimerkin: Oulun yliopistossa ollessani meidän piti päästä Helsinkiin. Rahat oli vähissä – mietittiin miten saataisiin yliopisto maksamaan matkat – muistettiin taikasana, Neuvostoliitto ja kaikki järjestyi. Menossa oli Neuvostoliiton saavutusten näyttely ja kerroimme menevämme sinne ja kävimme sielläkin ja monessa muussa paikassa.

Sana ilmastonmuutos ”oikein ymmärrettynä” avaa portit vaikka minne. Sääliksi käy tutkijoita, jotka esitutkimuksissaan saavat ”vääriä”, vallitsevan paradigman vastaisia tuloksia – ei tipu rahoja jatkotutkimuksiin. Yksinkertaisesti ollakseen ilmastotutkija pitää saada tietynlaisia tuloksia. Siitä ehkä tutkijoiden suuri yksimielisyys johtuu.

Neuvostoliitossa oli vallalla tieteellinen materialismi, jonka oppirakennelman mukaan kasvatettiin Suomessakin ns. Pirkkalan koulukokeilu. Jos kirjoitit jotain poikkeavaa asiasta, olit neuvostovastainen etkä saanut viisumia Neuvostoliittoon ja olit epäisänmaallinen.

Vallitsevan paradikman sokea seuraaminen johtaa tieteen pysähtymiseen. Flogiston-teoria, oli vallalla 100 vuotta (1600-1700-luvuilla). Uskottiin, että oli aine nimeltä flogiston, joka aiheutti palamisen. Se teoria hyväksyttiin yleisesti, mikä jarrutti kemian kehitystä 100 vuotta – kunnes Lavoisier löysi hapen. Ollaankohan muuten Higgsin hiukkasen etsinnässä samassa vaiheessa?

Kuulen joukon vastaväitteitä: ei nykyaikana, ei nyky tieteessä – ollaan tieteessä ihan eri tasolla – ei todellakaan olla. Minun aikanani käsitys ihmisen oppimisesta on muuttunut täysin. Kouluaikoinani salaman virranvoimakkuus oli lähes nolla – nyt se on miljoonia amppeereita. Nyt taitaa syntyä jo uusia aivosolujakin.

Eteläinen Sahara alkaa vihertyä – tuskin saisin rahoitusta tutkimukselle, jos vihjaisisin, että se saattaa olla nyky ilmastotutkimuksen vastain ilmiö, saattaa johtua maan akselin huojunnasta. Mutta jos kerron, että vihertyminen on seurausta hiilidioksidista, niin rahaa tulee ja tutkimukseni julkaistaan arvoistetuissa julkaisuissa.

Aikoinaan taidehistorian tentin jälkeen suullisesa kuulustelussa professori sanoi, että fiksu opiskelija ottaa selville, mikä on professorin erikoisala. Samaten fiksu tutkija selvittää millaisia tuloksia odotetaan – ainahan voi olla huomaamatta merkityksettömiä nyansseja.

En väitä, että ilmastotutkijat olisivat sen korruptoituneempia kuin muutkaan tutkijat. Teoriat ja aikaisemmat tutkimukset suuntaavat ongelmien asettelua ja jollei käytä ”vertailukelpoisia” menetelmiä ei saa tutkimuksiaan julkaistuksi kansainvälisissä lehdissä. Uralla eteneminen päättyy ja täytyy ruveta auto- tai kiinteistökauppiaaksi – sinänsä paljon parempi homma. Täytyyhän perheelle saada leipää tavalla tai toisella.

Tämä kirjoitus on jatkokertomus – kerron hallitusten todelliset syyt tukea ilmastonmuutoksen vastustamista ensiviikolla ehkä, jos olen vielä hengissä.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Sosiaalisen pääoman konkurssi

Sosiaalinen pääoma liitetään sanoihin luottamus, yhteistyö ja avunanto. Sosiaalinen pääoma lisääntyy yhteisössä, jonka perusarvot ovat kunnossa ja jossa ihmiset tulevat toimeen keskenään ja tekevät yhteistyötä. Olin joskus 80-luvun lopulla vaihtotutkijana Neuvostoliitossa majoitettuna tiedeakatemian hotelliin, jossa seinilläkin oli korvat. Jos huoneessa oli kylmä, niin lämpöä sai valittamalla kylmyyttä ääneen ja kas kummaa pian alkoivat patterit lämmitä. Meistä vakoilu oli vastenmielistä ja tyhmää, mutta he halusivat selvittää olimmeko neuvostovastaisia. Sikäläisestä näkökulmasta hyvä tarkoitus.

Meillä nyky Suomessa on erilaisia ilmiantopuhelimia mm. verottajalla, poliisilla ja poliisi saa kuunnella meitä kunhan vain epäilee. Ilmiannot voi toteuttaa myös nimettöminä. Nettiliikennettä seurataan monen toimijan voimin. Tekijänoikeusjärjestöillä mm. on oikeus tarkkailla liikennettä. Puhelinyhtiöt viimeksi Elisa taipui estämään liikenteen kiellettyihin paikkoihin, mutta voisi olettaa, että pystyy vastavuoroisesti suodattamaan nettihyökkäyksiä, jotka kohdistuvat yksityiten ihmisten koneille, mutta ei. Valvontakoneiston myötä useille ihmisille on syntynyt epäluulo virkavaltaa ja erilaisia toimijoita kohtaan. Yhteiskunta pyrkii kontrolliin, mutta yksittäisten ihmisten, perheiden oikea auttaminen, sosiaalisen pääoman kasvattaminen on retuperällä.

Muistan tapauksen, jossa joku antoi Juise Leskinen vainaan ilmi huumeiden käytöstä – ehkä kateudesta – ehkä elämäntavasta. Mitään näyttöä ei löytynyt. Poliisioperaatio ei varmaankaan lisännyt yhteistyötä. Samoin kävi hiljattain yhdelle elokuvaohjaajalle, joka ilmiannetttiin perättömästi raiskauksesta. Näyttävä poliisioperaatio ei varmaankaan, varsinkin kun valokuvaajat oli ”kutsuttu” paikalle, lisännyt kenenkään luottamusta. Kenen syy? 'Oho, tekevälle sattuu.'

Voi olla myös positiivisia ratkaisuja - mitä teen, kun näen humalaisen nousevan autoon? Kun menen kertomaan hänelle, että soitan poliisille, jos lähtee ajamaan, niin en aiheuta sosiaalisen pääoman vähenemistä – se on huolenpitoa. Mutta jos en varoita etukäteen, jos on mahdollisuus auttaa ja soitan poliisille, sosiaalinen pääoma vähenee. Uutisoinnissa hampurilaispaikan ihmiset olivat soittaneet rattijuoposta poliisille - sen hampurilaisbaarin ihmisen olisi pitänyt auttaa, kertoa , että et voi ajaa autoa eikä soittaa vain poliisille. Voi olla, että yrittivät auttaa oikeasti niin, en tiedä mitä tapahtui, lopputulemana oli kuitenkin traaginen onnettomuus.

Tarkoitus pyhittää keinot vai pyhittääkö? Viime viikolla uutisoitiin presidenttiehdokas Haaviston ja Oikeutta eläimille -järjestön skismasta - voiko tunkeutua yöllä naamioituneena toisen pihapiiriin ja videoida salaa sikoja. Sosiaalisen pääoman kannalta oikea ratkaisu olisi ollut mennä sikatilalle päiväsaikaan keskustelemaan. Keskustelulla olisi voitu saada kasvatettua luottamusta. Ehkä ei keskustelua eikä luottamusta haettukaan, vaan sankaruutta (kova juttu).

Hankalissa lapsen huoltajuusjutuissa kaivetaan viimeisenä korttina esille perätön insestisyytös, joka vakavana rikoksena otetaan aina todesta oli siinä perää tai ei. Tällöin sosiaalinen pääoma on aivan varmasti nollassa.

Sosiaalisen pääoman konkurssihakemus muotoutuu ilmiantoyhteiskunnan kehittymisen myötä. Ihmisiä kehotetaan ilmiantamaan ja tämän myötä he menettävät sen sosiaalisen pääoman, mikä pitää heidät elossa. Yhteiskunnan ongelmat pahentuvat, kuten Euroopan rahakriisi – molemmissa tapauksissa sama syy – luottamuksen puute.

Ruotsinkielisellä rannikolla asuvat elävät pitempään ja terveempinä, koska heillä on enemmän sosiaalista pääomaa kuin muualla asuvilla. Heluottavat toisiinsa ja välittävät jopa naapureista sekä laulavat – näin ainakin jotkut tutkimukset kertovat

Yhtälö on vaikea: toisaalta pitäisi valvoa, että lait toteutuvat – toisaalta pitäisi varjella sosiaalista pääomaa. Minusta näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä omasta elämästään. Ne asiat, jotka pitäisi tehdä itse siirretään poliiseille, vanhustenhuollolle tms.

Mikä on minun vastuuni?

perjantai 13. tammikuuta 2012

Suomalaiset kunniamurhat

Suomalaisessakin kulttuurissa elää vahvana ajatus perheen kunniasta – käsitystä vahvistaa kontakti muihin samaa juurta oleviin kulttuureihin. Perheen kunniasta kimpoaa mustasukkaisuus,  väkivaltaisuus ja äärimmäisenä ilmiönä murhat.

Perhearvojen korostaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä on tarkoitettu. Perheestä tulee paikka, jossa puolisot omistavat toisensa ja kaikki kontaktit perheen ulkopuolelle saatetaan kokea uskottomuutena. Tämän viikon uutisissa kerrottiin englantilaisesta miehestä, joka kidutti puolisoaan saadakseen tämän Facebook salasanan. Tarkoituksena oli kontrolloida naisen suhteita ulkomaailmaan. Suomesta löytyy lukematon määrä vastaavia tapauksia.

Vastakohtana perhearvojen pakolle on vapaaehtoisuus. Puolisot ovat yhdessä ja muodostavat perheen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa puolisoista voi valita haluaako olla parisuhteessa vai ei. Toisella ei ole oikeutta rajoittaa toisen kontakteja perheen ulkopuolelle. Omistaminen korvautuu luottamuksella ja rehellisyydellä.

Vielä 60 vuotta sitten melkoinen osa naisista antautui miehen omaisuudeksi, koska se oli ainoa mahdollisuus – ei ollut koulutusta eikä omaa uraa. Ilman miestä nainen ei päässyt edes ravintolaan. Isä, veli  ja aviopuoliso hallitsivat naista.

Nykyisten niin sanottujen arvokonservatiivien puheista olen ollut kuulevinani tällaisen menneen perhekäsityksen ihannointia – toivottavasti olen tulkinnut väärin. Toisaalta kuusi perhemurhaa vuodessa todistaa arvojen muutoksesta – paineet hallita perhettä ovat kasvaneet ja vaihtoehdoksi on tullut murhata koko perhe.

Usein hyväntahtoinen aatteellisuus, joka on irti nykyajan maailmasta kääntyy itseään vastaan. Arvopohjaa ei voi hakea kaikkiin asioihin 1000-2000 vuotta vanhoista teksteistä. Arvot pitävät olla sopusoinnussa nykymaailman kanssa.
Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole turhaa.

Mitä murhaan johtava kunnia on?

Kyse ei ole ylevästä "kunniasta", vaan vääristyneistä merkityssuhteista, jotka syntyvät tekijän mielessä. Murhaajat rakentavat maailmastaan kertomuksen, joka voi olla ihan oma ja siihen liittyy lausumia se oli minun velvollisuuteni, minulla ei ollu muuta mahdollisuutta tms. Ongelmia syntyy todennäköisemmin, jos joku vahvistaa häiriökäyttäytymistä - "kuule kyllä sina olet kova kaveri, kun pidät akkasi kurissa" tms. Häiriökäyttäytymisen vahvistaminen on pahinta mitä voi tehdä kaverille. Se pätee sekä perhesurmiin että joukkomurha ampumalla. Oikea reaktio olisi "Älä hulluja puhu.”

Kulttuuri on mielenkiintoinen asia - ihmiset imevät siitä mitä kummallisempia asioita, joista saattaa tulla jopa velvollisuuksia (vääristyneitä merkityssuhteita). Kunnia on subjektiivinen (merkityssuhde tajunnassa) kokemus, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä yleisten normien kanssa.