Tiedetilallisen blogi

Harmaan talouden harmaat eminenssit

2012-01-28T19:44:00.001+02:00

Harmaassa taloudessa vaikuttavat samat asiat kuin taloudessa yleensä. Jos järjestäytynyt yhteiskunta ei pysty tuottamaan helposti saatavia palveluja, niin tarvitaan mafiaa ja harmaata taloutta, jotta asioita voisi ylipäänsä hoitaa. Vertaa käsitteisiin mustapörssi tai korruptio.

Yritän väittää, että suurin syy harmaaseen talouteen on eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja virkamieskoneistossa, joka ei edistä toimintaa, vaan on haitoiksi. Juhlapuheissa yritetään edistää ihmisten ja yritysten hyvinvointia – jokaisen kunnan arvoissa on määriteltynä asiakaslähtöisyys. Käykääpä kysymässä ihan keneltä tahansa kunnassa - miten kunnassa toteutuu asiakaslähtöisyys. Suurimmassa osassa tapauksia ei löydy edes selittelyjä.

Otetaan esimerkki: tiedät hyvän tyypin, joka voisi tehdä pienen urakan esim. katon korjauksen. Keskustelu menee jotenkin näin:” Kyllä minun pitäisi saada siitä käteen 2000 € - veroprosentti minulla on 30%”. Tästä vaikeudet sitten alkavat vero.fi sivustolla ei ole laskuria, joka osaisi laskea taaksepäin ts. mikä olisi bruttopalkka, mitkä olisivat sosiaaliturvamaksut, eläkemaksut, vakuutusmaksut jne. Sitten vaan arvaamaan mikä olisi bruttopalkka jne. Maksujen siirtäminen verottajalle on myös sekavaa: täytyykö maksaa yhdessä vai viidessä erässä - tehdäänkö työtä yhtenä vai kahtena kalenterivuonna. Oletuksena on tietenkin kuukausipalkka ja vielä olisi pitänyt kysyä syntymävuosikin. Tässä vaiheessa moni (terveisiä Jutta Urpilaiselle) suomalainen tuskaantuu ja kysyy, että eiköhän sovita, että maksan sen 2000 € ilman byrokratiaa.

Asioiden näin ollen monet hämärämiehet ja -naiset ovat huomanneet sauman (mafian tyyliin) – me teemme työn ja sinä vain maksat ja huolehdimme kaikesta muusta. Joskus työkin tulee kuulemma tehtyä.

Ehdotukseni on yksinkertaistaminen. Vero.fi -laskuri kysyy käteen maksettava summan ja veroprosentin ja työntekijän henkilötunnuksen. Tämän jälkeen tulostuu lasku, jonka maksamisen jälkeen vastuut yhteiskunnalle on hoidettu. Ai että ei tiedetä tarkkaan lopullista verotusta, mutta eikö se sitten ole työntekijän ongelma – saa joko palautusta tai maksaa lisää. Sopimushan tehtiin könttäsummalla ja voimassa olevilla ehdoilla.

Oikeastaan on ihme, että on joitakin yksityisiä työn teettäjiä, jotka nykyisillä menetelmillä suostuvat maksamaan yhteiskunnan velvoitteet. Samalla voisi muuttaa käsitteistöä – on juhlallista puhua työnantajasta, jos tehdään joku pikku juttu – ehkä työn teettäjä olisi oikeampi.

Eduskunnalle viestisin, että ei ole ihan sama asia, jos Nokia palkkaa kännykäntekijoitä tai mummo korjauttaa kattoa.

Onko ilmaston muutostutkimus ohjailtua?

2012-01-17T22:41:00.001+02:00

En pidä mahdottomana, että ihmisen toiminnalla olisi vaikutusta ilmastoon olen myös sitä mieltä, että uusiutumattomien luonnon varojen käyttöä pitäisi vähentää. Ilmaston muutoksesta on kuitenkin tullut uskonnollinen liike, lahko, jonka kautta kaikkia maailman ilmiöitä tarkastellaan. Aikaisemmin on ollut muunkin värisiä silmälaseja.

Kerron esimerkin: Oulun yliopistossa ollessani meidän piti päästä Helsinkiin. Rahat oli vähissä – mietittiin miten saataisiin yliopisto maksamaan matkat – muistettiin taikasana, Neuvostoliitto ja kaikki järjestyi. Menossa oli Neuvostoliiton saavutusten näyttely ja kerroimme menevämme sinne ja kävimme sielläkin ja monessa muussa paikassa.

Sana ilmastonmuutos ”oikein ymmärrettynä” avaa portit vaikka minne. Sääliksi käy tutkijoita, jotka esitutkimuksissaan saavat ”vääriä”, vallitsevan paradigman vastaisia tuloksia – ei tipu rahoja jatkotutkimuksiin. Yksinkertaisesti ollakseen ilmastotutkija pitää saada tietynlaisia tuloksia. Siitä ehkä tutkijoiden suuri yksimielisyys johtuu.

Neuvostoliitossa oli vallalla tieteellinen materialismi, jonka oppirakennelman mukaan kasvatettiin Suomessakin ns. Pirkkalan koulukokeilu. Jos kirjoitit jotain poikkeavaa asiasta, olit neuvostovastainen etkä saanut viisumia Neuvostoliittoon ja olit epäisänmaallinen.

Vallitsevan paradikman sokea seuraaminen johtaa tieteen pysähtymiseen. Flogiston-teoria, oli vallalla 100 vuotta (1600-1700-luvuilla). Uskottiin, että oli aine nimeltä flogiston, joka aiheutti palamisen. Se teoria hyväksyttiin yleisesti, mikä jarrutti kemian kehitystä 100 vuotta – kunnes Lavoisier löysi hapen. Ollaankohan muuten Higgsin hiukkasen etsinnässä samassa vaiheessa?

Kuulen joukon vastaväitteitä: ei nykyaikana, ei nyky tieteessä – ollaan tieteessä ihan eri tasolla – ei todellakaan olla. Minun aikanani käsitys ihmisen oppimisesta on muuttunut täysin. Kouluaikoinani salaman virranvoimakkuus oli lähes nolla – nyt se on miljoonia amppeereita. Nyt taitaa syntyä jo uusia aivosolujakin.

Eteläinen Sahara alkaa vihertyä – tuskin saisin rahoitusta tutkimukselle, jos vihjaisisin, että se saattaa olla nyky ilmastotutkimuksen vastain ilmiö, saattaa johtua maan akselin huojunnasta. Mutta jos kerron, että vihertyminen on seurausta hiilidioksidista, niin rahaa tulee ja tutkimukseni julkaistaan arvoistetuissa julkaisuissa.

Aikoinaan taidehistorian tentin jälkeen suullisesa kuulustelussa professori sanoi, että fiksu opiskelija ottaa selville, mikä on professorin erikoisala. Samaten fiksu tutkija selvittää millaisia tuloksia odotetaan – ainahan voi olla huomaamatta merkityksettömiä nyansseja.

En väitä, että ilmastotutkijat olisivat sen korruptoituneempia kuin muutkaan tutkijat. Teoriat ja aikaisemmat tutkimukset suuntaavat ongelmien asettelua ja jollei käytä ”vertailukelpoisia” menetelmiä ei saa tutkimuksiaan julkaistuksi kansainvälisissä lehdissä. Uralla eteneminen päättyy ja täytyy ruveta auto- tai kiinteistökauppiaaksi – sinänsä paljon parempi homma. Täytyyhän perheelle saada leipää tavalla tai toisella.

Tämä kirjoitus on jatkokertomus – kerron hallitusten todelliset syyt tukea ilmastonmuutoksen vastustamista ensiviikolla ehkä, jos olen vielä hengissä.

Sosiaalisen pääoman konkurssi

2012-01-14T15:10:00.001+02:00

Sosiaalinen pääoma liitetään sanoihin luottamus, yhteistyö ja avunanto. Sosiaalinen pääoma lisääntyy yhteisössä, jonka perusarvot ovat kunnossa ja jossa ihmiset tulevat toimeen keskenään ja tekevät yhteistyötä. Olin joskus 80-luvun lopulla vaihtotutkijana Neuvostoliitossa majoitettuna tiedeakatemian hotelliin, jossa seinilläkin oli korvat. Jos huoneessa oli kylmä, niin lämpöä sai valittamalla kylmyyttä ääneen ja kas kummaa pian alkoivat patterit lämmitä. Meistä vakoilu oli vastenmielistä ja tyhmää, mutta he halusivat selvittää olimmeko neuvostovastaisia. Sikäläisestä näkökulmasta hyvä tarkoitus.

Meillä nyky Suomessa on erilaisia ilmiantopuhelimia mm. verottajalla, poliisilla ja poliisi saa kuunnella meitä kunhan vain epäilee. Ilmiannot voi toteuttaa myös nimettöminä. Nettiliikennettä seurataan monen toimijan voimin. Tekijänoikeusjärjestöillä mm. on oikeus tarkkailla liikennettä. Puhelinyhtiöt viimeksi Elisa taipui estämään liikenteen kiellettyihin paikkoihin, mutta voisi olettaa, että pystyy vastavuoroisesti suodattamaan nettihyökkäyksiä, jotka kohdistuvat yksityiten ihmisten koneille, mutta ei. Valvontakoneiston myötä useille ihmisille on syntynyt epäluulo virkavaltaa ja erilaisia toimijoita kohtaan. Yhteiskunta pyrkii kontrolliin, mutta yksittäisten ihmisten, perheiden oikea auttaminen, sosiaalisen pääoman kasvattaminen on retuperällä.

Muistan tapauksen, jossa joku antoi Juise Leskinen vainaan ilmi huumeiden käytöstä – ehkä kateudesta – ehkä elämäntavasta. Mitään näyttöä ei löytynyt. Poliisioperaatio ei varmaankaan lisännyt yhteistyötä. Samoin kävi hiljattain yhdelle elokuvaohjaajalle, joka ilmiannetttiin perättömästi raiskauksesta. Näyttävä poliisioperaatio ei varmaankaan, varsinkin kun valokuvaajat oli ”kutsuttu” paikalle, lisännyt kenenkään luottamusta. Kenen syy? 'Oho, tekevälle sattuu.'

Voi olla myös positiivisia ratkaisuja - mitä teen, kun näen humalaisen nousevan autoon? Kun menen kertomaan hänelle, että soitan poliisille, jos lähtee ajamaan, niin en aiheuta sosiaalisen pääoman vähenemistä – se on huolenpitoa. Mutta jos en varoita etukäteen, jos on mahdollisuus auttaa ja soitan poliisille, sosiaalinen pääoma vähenee. Uutisoinnissa hampurilaispaikan ihmiset olivat soittaneet rattijuoposta poliisille - sen hampurilaisbaarin ihmisen olisi pitänyt auttaa, kertoa , että et voi ajaa autoa eikä soittaa vain poliisille. Voi olla, että yrittivät auttaa oikeasti niin, en tiedä mitä tapahtui, lopputulemana oli kuitenkin traaginen onnettomuus.

Tarkoitus pyhittää keinot vai pyhittääkö? Viime viikolla uutisoitiin presidenttiehdokas Haaviston ja Oikeutta eläimille -järjestön skismasta - voiko tunkeutua yöllä naamioituneena toisen pihapiiriin ja videoida salaa sikoja. Sosiaalisen pääoman kannalta oikea ratkaisu olisi ollut mennä sikatilalle päiväsaikaan keskustelemaan. Keskustelulla olisi voitu saada kasvatettua luottamusta. Ehkä ei keskustelua eikä luottamusta haettukaan, vaan sankaruutta (kova juttu).

Hankalissa lapsen huoltajuusjutuissa kaivetaan viimeisenä korttina esille perätön insestisyytös, joka vakavana rikoksena otetaan aina todesta oli siinä perää tai ei. Tällöin sosiaalinen pääoma on aivan varmasti nollassa.

Sosiaalisen pääoman konkurssihakemus muotoutuu ilmiantoyhteiskunnan kehittymisen myötä. Ihmisiä kehotetaan ilmiantamaan ja tämän myötä he menettävät sen sosiaalisen pääoman, mikä pitää heidät elossa. Yhteiskunnan ongelmat pahentuvat, kuten Euroopan rahakriisi – molemmissa tapauksissa sama syy – luottamuksen puute.

Ruotsinkielisellä rannikolla asuvat elävät pitempään ja terveempinä, koska heillä on enemmän sosiaalista pääomaa kuin muualla asuvilla. Heluottavat toisiinsa ja välittävät jopa naapureista sekä laulavat – näin ainakin jotkut tutkimukset kertovat

Yhtälö on vaikea: toisaalta pitäisi valvoa, että lait toteutuvat – toisaalta pitäisi varjella sosiaalista pääomaa. Minusta näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä omasta elämästään. Ne asiat, jotka pitäisi tehdä itse siirretään poliiseille, vanhustenhuollolle tms.

Mikä on minun vastuuni?

Suomalaiset kunniamurhat

2012-01-13T22:07:00.003+02:00

Suomalaisessakin kulttuurissa elää vahvana ajatus perheen kunniasta – käsitystä vahvistaa kontakti muihin samaa juurta oleviin kulttuureihin. Perheen kunniasta kimpoaa mustasukkaisuus, väkivaltaisuus ja äärimmäisenä ilmiönä murhat.

Perhearvojen korostaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä on tarkoitettu. Perheestä tulee paikka, jossa puolisot omistavat toisensa ja kaikki kontaktit perheen ulkopuolelle saatetaan kokea uskottomuutena. Tämän viikon uutisissa kerrottiin englantilaisesta miehestä, joka kidutti puolisoaan saadakseen tämän Facebook salasanan. Tarkoituksena oli kontrolloida naisen suhteita ulkomaailmaan. Suomesta löytyy lukematon määrä vastaavia tapauksia.

Vastakohtana perhearvojen pakolle on vapaaehtoisuus. Puolisot ovat yhdessä ja muodostavat perheen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa puolisoista voi valita haluaako olla parisuhteessa vai ei. Toisella ei ole oikeutta rajoittaa toisen kontakteja perheen ulkopuolelle. Omistaminen korvautuu luottamuksella ja rehellisyydellä.

Vielä 60 vuotta sitten melkoinen osa naisista antautui miehen omaisuudeksi, koska se oli ainoa mahdollisuus – ei ollut koulutusta eikä omaa uraa. Ilman miestä nainen ei päässyt edes ravintolaan. Isä, veli ja aviopuoliso hallitsivat naista.

Nykyisten niin sanottujen arvokonservatiivien puheista olen ollut kuulevinani tällaisen menneen perhekäsityksen ihannointia – toivottavasti olen tulkinnut väärin. Toisaalta kuusi perhemurhaa vuodessa todistaa arvojen muutoksesta – paineet hallita perhettä ovat kasvaneet ja vaihtoehdoksi on tullut murhata koko perhe.

Usein hyväntahtoinen aatteellisuus, joka on irti nykyajan maailmasta kääntyy itseään vastaan. Arvopohjaa ei voi hakea kaikkiin asioihin 1000-2000 vuotta vanhoista teksteistä. Arvot pitävät olla sopusoinnussa nykymaailman kanssa.
Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole turhaa.

Mitä murhaan johtava kunnia on?

Kyse ei ole ylevästä "kunniasta", vaan vääristyneistä merkityssuhteista, jotka syntyvät tekijän mielessä. Murhaajat rakentavat maailmastaan kertomuksen, joka voi olla ihan oma ja siihen liittyy lausumia se oli minun velvollisuuteni, minulla ei ollu muuta mahdollisuutta tms. Ongelmia syntyy todennäköisemmin, jos joku vahvistaa häiriökäyttäytymistä - "kuule kyllä sina olet kova kaveri, kun pidät akkasi kurissa" tms. Häiriökäyttäytymisen vahvistaminen on pahinta mitä voi tehdä kaverille. Se pätee sekä perhesurmiin että joukkomurha ampumalla. Oikea reaktio olisi "Älä hulluja puhu.”

Kulttuuri on mielenkiintoinen asia - ihmiset imevät siitä mitä kummallisempia asioita, joista saattaa tulla jopa velvollisuuksia (vääristyneitä merkityssuhteita). Kunnia on subjektiivinen (merkityssuhde tajunnassa) kokemus, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä yleisten normien kanssa.

Kasvatieteen päivät 24.-25.11.2011- Oppiminen ajassa kasvatus tulevaisuuteen

2011-11-27T17:34:00.002+02:00

Kasvatieteen päivät 24.-25.11.2011 Itä-Suomen yliopisto

Oppiminen ajassa kasvatus tulevaisuuteen

PÄÄLUENNOIJAT

Professor Steve Higgins, Durham University
”How should education respond to the changing world? Tools, technologies, and techniques for teachers.”

Professori Markku Wilenius, Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus
'Näköaloja kasvatuksen tulevaisuuteen”

”How should education respond to the changing world?

Higgins kertoi, että kasvatus Suomessa on maailmalla hyvin arvostettua. Sen sijaan Englannissa on paljon kokemusta siitä, miten ei olisi pitänyt toimia, kuten esimerkiksi tarkastukset, testaukset, paremmuusjärjestykseen asettaminen, tiukka ohjattu opetussuunnitelma, poliittinen puuhastelu kasvatuksessa ja ammattillisuuden väheksyminen.

Keskeisimpänä aiheena Higgins käsitteli luennossaan metatutkimusta (keskiarvoa tutkomuksista), jossa oli tarkasteltu ohjelemia ja lähestymistapoja, joiden tarkoituksena oli parantaa oppimista. Tarkasteltavat metatutkimuksen kohteet olivat vuosilta 1980 – 2011. Tämän aineiston pohjalta Higgins hahmotteli, mitä käytännön johtopäätöksiä tutkimuksesta pitäisi johtaa.

Kaaviossa y-akselilla vaikutus ja x-akselilla kustannukset oppilasta kohden. Kaikkein parhaimman tulokset antavat palaute, oppimaan oppiminen (meta kognitio), vertaistuutorointo ja kotitehtävät. Näitten osalta vaadittavat kustannukset ovat varsin pienet. ATK:n (ICT) käyttö, henkilökohtainen tuutorointi parantavat oppimista mutta ovat kalliita. Sen sijaan luokkakoon pienentämisellä ei ole paljon merkitystä ja hehkilökohtaisen avustajan käyttö oppimistilanteissa on jokseenkin olematon merkitys oppimisen lisääjänä. Ne ovat kuitenkin hyvin kalliita ratkaisuja.

On otettava huomioon, että tutkimus käsittelee englantilaisia kouluja ja menettelyjä. Suomessa on jo otettu huomioon palautteen ja oppimaan oppimisen vaikutus tai ainakin aikaansa seuraavat opettajat ovat ottaneet ne työvälineikseen.

'Näköaloja kasvatuksen tulevaisuuteen”

Wilenius käsitteli maailman talouden kehitystä ja ennusti, että aika jolloin hyödykkeet kuten ruoka, energia, koneet yms. tulevat halvemmiksi on ohi. Tulevaisuudessa eläminen kallistuu ja se johtuu luonnonvarojen rajallisuudesta, ihmisten määrän lisääntymisestä nyt yli 7 000 000 000 ja maailman laajuisen elintason noususta.

Talous näyttää saaneet keskusteluissa ja tiedotusvälineissä ylikorostuneen merkityksen. Talous ja raha ovat kuitenkin välineitä joita voidaan muokata. Globalisaation ja ekologisen projektin (ekologiset asiat otetaan vakavasti) edetessä kulttuuri tulee olemaan ensisijainen talouteen nähden.

Kasvatuksen tulvaisuuden haasteet ovat Wileniuksen mielestä:

1. Tiedon analysointi ja organisointi
- tiedon omaksumisesta tiedon lähteille
2. Oppimaan oppiminen
- yksilöllisestä yhteisöllisten prosessien ymmärtämiseen
3. Ongelmakeskeinen orientaatio
-ongelmista kysymsten esittämiseen ja ilmiöiden ymmärtämiseen
4. Luovuuden kehittäminen
- ratkaisuista uusien innovaatioiden löytämiseen
5. Kulttuuriosaamisen karvattaminen
- peloista monikulttuurisuuden ymmärtämiseen

Teemaryhmät

Kasvatustieteen päivät koostuivat kymmenistä teemaryhmistä. Oma esitykseni, Avioliittoon valmistaminen. 'Aviopuolison valinnassa auttaminen ja seksuaalisuus Romaniassa, Suomessa ja Turkissa' oli Perhetutkimuksen teemarymmässä. Muut teemaryhmän esitykset käsittelivät: nuorena alle 20 vuotiaana vanhemmaksi tuloa, eron jälkeistä vanhemmuutta etä-isän näkökulmasta ja sisaruussuhteiden koettua epäoikeudenmukaisuutta.

Mielenkiintoinen oli myös kriittisen pedagogiikan teemaryhmä. Jouni Suominen ihmetteli, että onko yrittäjyyskasvatus ollenkaan yrittäjyyskasvatusta ja minne on unohtunut tiimiyrittäjyys. Yrittäjyydestä ja johtajuudesta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja ja oppaita, mutta tiimiyrittäjyydestä tuskin montakaan. Josephine Moate kertoi dialogisesta tilasta oppimisen välineenä. Oppiminen on dialogi muiden oppijoiden kanssa.

Kari Kotiranta

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa ...

2011-10-01T17:40:00.001+03:00

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa – MikroMikon syntymäpäiviä (30 v) vietettiin Tiedetilan tietokonemuseolla 29.9.2011

Kiitoksia paikalla olleille ja niille jotka osallistuivat etänä. Radio Keski-Suomen tekemän Tuulan radiohaastattelun kuuli useat kymmenet tuhannet ihmiset samoin eri lehtien nettiuutiset olivat suosittuja. Pitkäveteisenäkin pidetyn videon on katsonut muutama tuhat ihmistä. Syntymäpäivillä oli läsnä ihmisiä, jotka olivat olleet tekemässä suomalaista elektroniikka- ja tietokoneteollisuutta, entisiä nörttejä.

Mikromikkoa muisteltiin myös netissä – tässä muutama kommentti:

Olin jo luullut, että nämä on jo tyystin unohdettu. Onneksi on muitakin vanhojen aikojen muistoja ylläpitäviä henkilöitä, ja nimenomaan pitävät laitteet toiminnassa. Haasteena näissä alkaa olla lerppujen saantivaikeudet ja formaattien yhteensopimattomuudet. Mutta kyllä vanhanajan kunnon nörtti keinot keksii!

Ennen oli koneet rautaa ja käyttäjät puuta. Tänään molemmat puuta?”

Nuuh ..oikein meinaa kyynel tulla , kun muistelee ylä-asteen tietokoneluokan Mikro Mikkoa.

MikroMikko oli todella hyvin tehty työkalu. Nykymaailman kertakäyttötuotteiden strategiaan se istuisi todella huonosti. Pitäisiköhän pistää juhlan kunniaksi virrat päälle omaan MikroMikkoon...

Tiedetilallinen

www.tietokonemuseo.fi tai www.tiedetila.fi

MikroMikko täyttää 30 vuotta 29.9.2011

2011-09-19T09:22:00.001+03:00

Tiedetilan tietokonemuseo järjestää MikroMikon syntymäpäivät 29.9.2011 alkaen klo 15. Tilaisuudessa keskustellaan mikrotietokoneiden historiasta ja tavoista säilyttää tätä teknisen kulttuurin osa-aluetta ihmisten ihmeteltäväksi.

Usein kuvitellaan, että uudet keksinnöt korvaavat vanhat laitekonstruktiot – kuitenkin vanhat laitteet saattavat olla suunnittelijalle aarreaitta: mikä toimi ja miksi tai miksei toiminut. IBM PC oli avoin kaikille ohjelmistoille – MikroMikkoon kävivät oman tallennusformaatin vuoksi vain MikroMikon ohjelmat. Ehkä nykyistä keskustelua mobiiliekosysteemeistä voisi tarkastella näiden kokemusten valossa.

MikroMikko 1 tuli markkinoille aikaan, jolloin CP/M käyttöjärjestelmästandardi oli hiipumassa ja MS-DOS oli tulossa. Mielenkiintoista on havaita, että Apple on ollut koko mikrotietokoneiden historian ajan varteenotettava tekijä omaperäisine ratkaisuineen.

Tervetuloa MikroMikon syntymäpäiville Tiedetilan tietokonemuseoon.

Kari Kotiranta
tiedetilallinen

Tiedetilan osoite: Alkulantie 265, 42930 Katajamäki (Keuruu)

Sikainfulenssa H1N1

2009-11-08T11:07:00.001+02:00

Ymmärrän kyllä, että rokotukset pitää jotenkin hoitaa ja niitä hoidetaan jotenkin. Perussairaat ihmiset (kammottava sana - kroonisesti sairaat voisi olla parempi) jonottavat ulkona pakkasessa tuntikausia. Lentokoneeseenkin ihmiset otetaan ensin takariviin sitten vähän edemmäksi ja lopuksi eteen ja ruuhkat vältetään. Samaa filosofiaa voisi noudattaa rokotuksissa ihmisille annettaisiin sukunimen eukirjaimen mukaan kaksi aikaa, jolloin voisi valita itselleen sopivamman ja todennäköisesti jonot mahtuisivat sisäälle terveyskeskukseen. Vastaavaa menetelmää käytettiin Universaalin studioilla kiertoajeluille mennessä - väkimäärät olivat kymmeniä tuhansia päivässä.

Ainoa oikea tuntuu olevan avainsana H1N1-rokotuksissa. Tutkimusprofessori todistaa päivittäin televisiossa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ei voi olla väärässä. Todellisuudessa THL:n rokotusjärjestys on vain yksi vaihtoehto, tutkimuksiin perustuva arvaus. Sen peruspremissinä on, että kaikki suomalaiset sairastuvat joka tapauksessa. Sairastavuuden jäädessä 10-20% joku muu ratkaisu olisi voinut olla parempi. Terveillä ihmisillä on myös riski kuolla.

Noudattamalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeita lääkäri voi huoletta jättää potilaan hoitamatta (katsotaan pari päivää) ja jos potilas kuolee se tapahtuu ohjeiden mukaisesti. Tutkijaprofessori kertoo televisiossa, että ohjeita noudatettiin ja ihmisiä kuolee sikainfulenssaan. Heidän antamansa ohjeet eivät voi olla vääriä.

Jotenkin olen ymmärtänyt, että Tamiflu yms. tehoavat vain jos niitä otetaan muutaman tunnin sisällä taudin alkamisesta. Terveyskeskukseen jonottaminenkin kestää yli tämän kriittisen ajan. Norjalaiset päättivät antaa kansalaisilleen mahdollisuuden hoitaa itseään vapauttamalla infulenssalääkkeet käsikauppaan. En tiedä miksi suomalaisia pitää holhota enemmän.

On myös mielenkiintoista, miksi syöpäsairaiden omaisten pitää ensin käydä omaista hoitavalta lääkäriltä hakemassa todistus oikeudesta rokotukseen - jos tietokonejärjestelmät ovat onnettomia (kuten ovatkin), niin eikö joku kirjallinen vakuutus riittäisi. Näytää siltä, että lääkäreillä ei ole muuta tekemistä, kuin kirjoitella todistuksia.

Vaikuttaa siltä, että suunnittelijat ovat käyneet hakemassa oppinsa vanhasta aina oikessa olevasta Neuvostoliitosta, jossa jonotettiin ja oltiin aina oikeassa. Muistan kun suomalaisia terveydenhoitajia kävi vierailulla lastenkodissa ja yksi hoitaja kysyi makeista juomista ja jälkiruuista, että eikö paljo sokerin käyttö aiheuta lapsille hammasmätää. Vastaus oli yksiselitteinen: "Sokeri ei Neuvostoliitossa aiheuta kariesta".

Minä ja toinen maailma

2009-08-10T00:33:00.002+03:00

Olen suhtautunut hieman nihkeästi virtuaalisiin maailmoihin kuten Second Lifeen. Tilanne muuttui kun kolleegani Tuija sai minut houkuteltua 'Oppiminen eri maailmoissa' -seminaariin (http://toisessamaailmassa.fi/) Savonlinnaan. Seminaari pidettiin 6.-7.8.2009. Syy innostukseen tuli siitä, että Sastamalan Opisto on mukana Helsingin suomalaisen työväenopiston koordinoimassa SOMEDI 2.0 -hankkeessa. Hankkeessa tutkitaan sosiaalisten medioiden käyttöä opiston opetuksen apuna.

Ennen seminaaria Juhanalta (hankkeen vetäjä) tuli toivomus, että pitäisi tehdä itselleen avatar ja tutustua Second Lifeen. Ohjeet olivat hyvät ja avatar syntyi. Nimeksi sille tuli Johan Hornbridge. Tämä avatar kulkee minun mukanani kai aika pitkään - joku kertoi, että reaalimaailmassa on helpompi vaihtaa nimeä kuin Second Lifessä.

Niin siinä sitten kävi – ensimmäinen seikkailu venähti aamuyön tunneille. Oli kaikkea kokeilemista. Avattaren riisuminen oli aika helppoa, mutta vaatteiden päälle saaminen sitten vaikempaa. Tietokoneen sulkeutuessa avatar jäi Saint Louisiin Archen alle yksinään.

Ehdotus sinulle, joka luet tätä - luo itsellesi avatar ja lähde matkalle mukaan virtuaalimaailmaan, Second Lifeen. Liikkuminen tapahtuu kävellen, lentäen tai teleporttaamalla kuten scifi-televisiosarjoissa. Tämä maailma on kenen tahansa tietokoneen käyttäjän ulottuvilla. Virtuaalimaailma koostuu reaalimaailman mallinnuksista ja mielikuvituskohteista. Esimerkiksi Second Lifestä löytyy tarkka mallinne Vatikaanissa olevasta Sikstuksen kappelista ja muista reaalimaailman nähtävyyksistä.

'Oppiminen eri maailmoissa' -seminaarissa(http://toisessamaailmassa.fi/) käsiteltiin kysymystä: miten käyttää virtuaalimaailmaa opetuksessa. Mark Bell Indianan yliopistosta vertasi perinteistä opetusta ja modernia lähestymistapaa toisiinsa. Perinteisessä pedagogiikassa opettaja miettii miten opettaisin tämän. Uudessa katsannossa keskeistä on se, missä ympäristössä oppilaat oppivat opittavan asian parhaiten. Ympäristö, jossa opitaan on osa ajattelua ja muokkaa sitä. Oppimista tapahtuu esimerkiksi kotona, kaupassa ja internetissä. Koulussa tapahtuva oppiminen on vain erityistapaus oppimisesta (von Wright) .

Seminaarissa nähtiin virtuaalimaailmat keskeisinä lähitulevaisuuden oppimisympäristöinä. Viitattiin tutkimuksiin, joissa opiskelijoiden aktiivisuus ja osallistuvuus lisääntyi kursseilla, jotka toteutettiin virtuaalimaailmassa. Myös oppimistulokset olivat hyviä.

Second Life on vain yksi kymmenistä - jos ei sadoista virtuaalimaailmoista. Oululaisen LudoCraft taiteellinen johtaja Tomi Kujanpää esitteli yrityksen kehittämää merimaailmaa. Maailmaa läpinäkyvässä puolipallossa meren alla.
Opetukseen liittyen LudoCraft, Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuksen laitos ja Jyväskylän ammattiopisto kehittävät yhdessä virtuaalipelejä oppimisen ja työelämän välille. Projekti on nimeltään Game Bridge. Työtehtäviä simuloidaan todellisesta elämästä mallinnettujen asioiden avulla.

Ryhmän kohtaaminen virtuaalimaailmassa toimii siten, että opiskelijat kirjautuvat sisään ja heidän avattarensa kokoontuvat johonkin virtuaaliseen, internettiin luotuun tilaan. Avattaret tulevat luokkahuoneeseen tai rakennustyömaalle. Ryhmätyö esimerkiksi talon sähköistys, tai vaikkapa luento voi alkaa. Yrittäjyyskoulutuksessa opiskelijat perustavat yrityksiä Second Lifeen ja pääsevät kokeilemaan oppimiaan asioita ”todellisissa” tilanteissa toisen maailman kauppapaikoilla.

Opiskelijat – missä he oikeasti ovat? He voivat osallistua opetukseen kotoaan oli koti sitten vaikkapa Japanissa, Suomessa tai Australiassa tai proosallisesti omasta luokastaan koulussa. Virtuaalinen tila on globaali 'luokkahuone'.

Virtuaalimaailma ei ole lasten juttu. Second Life -käyttäjien keski-ikä on 35 vuotta. Se on myös suosittu ikäihmisten keskuudessa. Miltä tuntuisi keitellä kahvia ja liittää siihen virtuaalimaailma ja mennä naapurin mummon tai papan kanssa juomaan sitä Pariisiin Eiffel-tornin juurelle tai Ontarion digitaaliselle saarelle. On totta, että yhteinen kahvihetki jomman kumman keittiön pöydän ääressä on ylivoimaisesti parasta yhdessäoloa. Entäs jos kumpikaan ei pysty liikkumaan ulos kotoaan?

Vanhan, uuden tai tulevaisuuden Forssan, Keuruun tai Sastamalan (Vammalan) mallintaminen tai saattaisi olla kulttuuriteko ja tarjoaisi ainakin matkailuyrittäjille kaivattua näkyvyyttä ja uutta ulottuvuutta kaupunkimarkkinointiin. Koulujen oppilat ja vanhainkodin asukkaat voisivat matkoillaan virtuaalimaailmoissa pyytää avattaria katsomaan kotiseutuaan.

Sosiaalisista medioista ja virtuaalimaailmoista puhuttaessa on täkeää muistaa, että ei ole keskeistä oppia kulkemaan Second Lifessä tai oppia käyttämään sosiaalisen median välineitä kuten Skype-puhelinohjelmaa, vaan keskeistä on oppia tuntemaan sosiaalisen median mahdollisuudet oman elämän apuna elämän eri vaiheissa. Teknologiat ovat apuvälineitä eivät kiinnittymisen kohteita.

Kari Kotiranta
Tiedetilallinen

Avainsanana innovaatio

2009-06-13T19:10:00.002+03:00

Osallistuin Pirkanmaan maakuntakorkeakoulun järjestämään kesäseminaariiin. Se pidettiin Mänttä-Vilppulassa 11.6.2009. Kaupungin johtajan mielestä viiva nimien välissä oli 8 miljoonan arvoinen erilaisina liittymätukina. Jos nimestä ei olisi päästy yhteisymmärrykseen, niin hanke olisi kaatunut.

Seminaarissa käsiteltiin Tampereen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä ympäröivän alueen kanssa. Esimerkkinä tästä on seutukunnan yli tapahtuva insinöörien muuntokoulutus, jossa on mukana Keuruu, Jämsä ja Mänttä-Vilppula. Lisäksi tarkasteltiin Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyötä Sisä-Suomen allianssia ja vastaavasta yhteistyöstä ammattikorkeakoulujen kesken. Maakuntarajojen yli tapahtuva yliopistojen yhteistyö on myönteinen asia paikallisten toimijoiden kannalta. Se mahdollistaa laajemman tutkimus- ja koulutusyhteistyön.

Timo Aro piti erityisen mielenkiintoisen esityksen 'Seudut ja kannustava aluekehitys'. Seuravassa tulkitsen muutamia kotikuntieni kannalta mielenkiintoisina pitämiäni asioita.

Vikkelyyttä ja rohkeutta tarvitaan, jos halutaan menestyä. Keskeisten päätösten teossa ei saa jäädä jahkailemaan. On tartuttava tarjolla oleviin tilaisuuksiin ja kehitettävä uutta. On oltava valmis rakenteellisiin muutoksiin (esim. kuntaliitoksiin). Onko kunnalla elämisen eväitä, jos lapsia syntyy alle 20 vuodessa. Tällaisia kuntia Suomessa on noin sata.

Alueiden ja paikkakuntien kilpailu (ihmisistä, työpaikoista ja pääomasta) koskee kaikkia riippumatta historiasta, sijainnista tms. Ehkä tätä korostaa tilastotieto, että 92% Suomen pinta-alasta on muuttotappioaluetta. Autioituminen etenee. Saman asian tuo esille parin päivän takainen Kauppalehden uutinen, jossa ihmisiä kehotetaan valmistautumaan taloyhtiöiden konkursseihin muuttotappioalueella. Rohkeudesta riippuu miten kunnan tai seutukunnan käy.

Aro väittää Castellsia lainaten - alueen menestyminen riippuu suhteesta verkoston solmupisteisiin, kuten väestöön, tietoon, osaamiseen, pääomaan jne. Jos paikkakunta, alue on kaukana kaikista (ei pelkkä maantieteellinen etäisyys), ei menestymisen mahdollisuuksia ole. Kaikkiin toimijoihin vaikuttaa maailmantalous. Se saa aikaan nopeita rakenteellisia muutoksia ja lisää epävarmuutta.

Menestyvän alueen, kaupungin täytyy omata menestyviä toimialoja, klustereita, tiedettä ja tekniikkaa. Lisäksi tarvitaan hyvä ilmapiiri, järkevä visio ja lisäksi paikkakunnan pitää olla houkutteleva. Suurten kaupunkien merkitys kasvaa ja maakuntien merkitys vähenee.

Kilpailusta johtuen ylhäältä ohjattu hallinnollinen säätely vähenee. Säätely muuttuu houkutussäätelyksi. Oikealla uudella tavalla toimiminen tuottaa etuja. Keskeistä on alueen, kunnan oma toiminta. Staattisesta pitää päästä dynaamiseen toimintaan. Aikaisemmin hyviksi koettujen oppimiskeskuksien on muuttuttava osaamis- ja innovaatioyksiköiksi. Keskiöön nousee innovaatio.

Tulevaisuudesta voi selvitä vain valmistautumalla tulevaisuuteen.

Kari Kotiranta
Tiedetilallinen

EU vaalit tuli voitettua

2009-06-09T23:47:00.002+03:00

Keskustapuolueen häviö oli odotettavissa: puolue unohtaa peruskannattajansa ja alkaa herrastelemaan. Lisäksi puolueella on puoluejohtaja on rasitukseksi, koska häneltä puuttuu suhteellisuuden taju. Tämä tuli esille Ruusus-jupakassa. Yhteiskunnan huipulla oleva henkilö haastaa oikeuteen, ”tyttöystävänsä”, joka kuuluu selvästi matalampaan statukseen, yksityisyyden loukkaamisesta. Vaikka tilanteessa oli selvästi rakenteellisen hyväksikäytön aineksia vrt. opettaja oppilas tai isäntä piika -suhteeseen.

Demareiden vaalikoneen yskiminen taas johtui ilmeisesti substanssin puutteesta – kaupan kuvioissa olen kuullut sanottavan, että ei kannata mainostaa – jos ei ole mitään myytävää. Arvot eivät ole myytäviä tuotteita. Vaikka puolueella olisi kaikkia klassisia arvoja: totuutta, hyvyyttä ja kauneutta, mutta jos ne eivät konkreettisesti kosketa työtöntä paperimiestä, niin on turha mainostaa.

Häkämies epäili demaripuolueen olevan presidentin vanki. Ehkä vartijat tulevat kuitenkin ammattiyhdistysliikkeestä. Irtiotto ja uusien näkemysten esittäminen on todella vaikeaa.

Vasemmistonliiton vankilassa kaksi kertaa korkeammat muurit. Korhosen liikkumavara on vielä pienempi kuin Urpilaisen.

Muiden puolueiden keskustelukulttuuri ja Soinin vastustaminen on satanut hyvin perussuomalaisten laariin. Maahanmuuttajista Soini sanoi ääneen sen, mitä suurin osa suomalaisista ajatteli: maahanmuuttopolitiikasta pitäisi keskustella. Byrokraattisen EU:n vastustaminen on aika luontevaa – ei riitä, että se on turvannut rauhan Euroopassa - ihmiset odottavat edistystä. Yksinkertaista, mutta poikkeavaa.

Ruotsalainen piraattipuolue yllätti – vai yllättikö. Stefan Wallin vertasi piratismia tavaratalosta varastamiseen. Minusta siinä on ainakin vivahde ero. Jos varastaa tavaratalosta, niin hyllytä puuttuu, mutta kopioitaessa alkuperäinen jää. On myös mielenkiintoista seurata prosessia, jossa Andersenin sadusta tai muusta vastaavasta tulee Disney Corporationin omaisuutta. Niin – eihän se ole varastamista – kun suuri joukko lakimiehiä on sen rehelliseksi todennut.

Itse en ole kopioinut kuin yhden ainoen musiikki CD:n vuosia sitten – mutta olen maksanyt tekijänoikeusjärjestoille satoja euroja siitä, että harrastan aktiivisesti valo- ja videokuvausta. Esimerkiksi 50 DVD:n pakkaus maksaa noin 60 €, josta puolet, 30 € menee hyvitysmaksuina tekijänoikeusjärjestöille.

Pitäisi ottaa keskusteluun myös se kuinka paljon maksuja maksetaan olemattomista tekijänoikeuksien loukkaamisista. Suomessa käytetään paljon ilmaisohjelmistoja, joita saa laillisesti levittää – käyttäjiä on satoja tuhansia. Se tarkoittaa miljoonia CD ja DVD -levyjä, joista maksetaan hyvitysmaksua joillekin joille se ei kuulu. Tekijänoikeusjärjestöjen pitäisi vähintäänkin tukea avoimien ohjelmistojen kehittämistä.

Olen sitä mieltä, että taiteilijoille kuuluu oma osansa – mutta muusikotkin kapinoivat järjestelmää vastaan – joku vetää välistä. Saattaa olla, että piraattipuoluelaiset ja taiteilijat ovatkin samalla puolella. Toivon suomalaisellekin piraattipuolueelle menestystä. Tarvitaa reilua keskustelua – ei pelkästään ylikansallisten yhtiöiden lobbausta.

Tiedetilallinen

Koulujen paremmuus

2009-06-04T18:19:00.004+03:00

Koulujen paremmuus on mielenkiintoinen asia – vanhemmat haluavat lapsilleen parasta koulutusta. Kotikunnissani on suhtauduttu eri tavoin vaatimattomaan sijoitukseen ränkking listalla. Forssassa ja Vammalassa on asia tuskin huomattu. Äetsässäkään ei ole elämöity hyvällä sijoituksella. Keuruulla asiasta on kirjoitettu jo useassa Suur-Keuruun sanomien numerossa. Keuruulla painaa ehkä Haapamäen lukion lakkautuminen.

Minusta näyttää, että lukioita on kahdenlaisia ylioppilaskirjoituspainotteisia ja muita. Jos koulussa on omistauduttu ylioppilaskirjoituksille ja tulokset ovat tuollaisia tuolaisia kuin Forssan, Vammalan ja Keuruun, niin asiat ovat kehnosti. Mutta jos lukio ottaa opiskelijan huomioon ja antaa tilaa ajattelulle ja luovuudelle, niin tulos on ihan hyvä. Opettaminen ei ole välttämätöntä, mutta oppiminen on. Von Wrightin mukaan koulussa tapahtuva oppiminen on vain erityistapaus oppimisesta.

Tilannetta voi jäsentää vähän tutkimusten valossa. Seuraavassa esittelen muutamia lähestymistapoja.

Yhdessä tutkimuksessa todettiin, että tärkeää ylioppilaskirjoituksissa menestymiselle oli äidin koulutustaso eikä esimerkiksi peruskoulun päästötodistus.

Luovuustutkimuksissa on vuosien varrella osoitettu, että luovuus ja koulumenestys on kaksi eri asiaa. Jos koulu antaa tilaa luovuudelle, niin se voi haitata huippusuorituksiin pääsemistä ylioppilaskirjoituksissa. Toisaalta kaikki päättäjät yhteiskunnassa korostavat luovuuden merkitystä. Kärjistetysti voi kysyä opiskellaanko ylioppilaiskirjoituksiin vai menestymiseen elämässä.

Keväällä julkistettiin pari tutkimusta: toisessa oppilaat ilmoittivat lukion aiheuttavan stressiä ja isolla osalla oli mielenterveyden ongelmiin viittaavia oireita ja toisessa käsiteltiin nuoria työkyyttömyyseläkkeellä olevia erityisesti nuoria naisia, jotka eivät olleet kestäneet suorituspaineita. Omistautuminen suorittamiseen ei välttämättä johda hyvinvointiin.

On selvitetty, mikä on se lisäarvo, jonka koulu tuottaa oppilailleen. Mielenkiintoista oli se, että huippulukion tuoma oppilaskohtainen lisäarvo, lisäoppi oli jopa pienempi kuin huonoilla peruskoulutodistuksilla pieniin maaseutulukioihin tulleilla oppilailla.

Eihän huonoilla papereilla pääse mihikään. Ei niin. Tutkimustulokset ovat jossain määrin ristiriitaisia, mutta näyttää siltä, että ylioppilastodistuksella ei ole juurikaan merkitystä urakehitykselle. Pääsy ammattikorkeakouluun tai yliopistoon ei esty huonosta ylioppilastodistuksesta – useimpiin korkeakouluihin on pääsykokeet. Hyvistä opiskelijoista on pula. Hyvä opiskelija osaa soveltaa oppimaansa ja on luova. Jos jostain syystä tulee välivuosi, niin sen voi käyttää opiskelemalla avoimessa yliopistossa. Kootusti avoimen tarjonta löytyy osoitteesta www.avoinyliopisto.fi.

Yhteiskunnassa tarvitaan terveitä oman arvon tuntoisia nuoria.

Tiedetilallinen

2009-05-11T23:56:00.002+03:00

Hygieniapassi

Tiedetilallisen täytyi syorittaa hygieniapassi - josko joskus sattuisi myymään kahvia ohikulkeville tai tiedetilalla poikkeaville. Materiaaleista löytyvä tieto oli mielenkiintoista hyödyllistä - suosittelen kaikille. Erityisesti Eviran sivulla oleva lyhyt kuvaus antaa hyvät perustiedot.

Testimateriaali muodostuu 1000 kysymyksestä, joista jollain tavalla arvotaan 40 kysymystä testiin. suurin osa kysymyksistä oli ohan ok. Mutta mukana oli koko joukko kysymyksiä, jotka olivat muotoa: arvaa mitä ajattelen. Kahdessa oli tiedetilallisen mielestä väärä mallivastaus.

Mitä sanotte väittämästä sterilointi tappaa kaikki mikrobit - oli väärin vastata, että väärin. Mitenkähän on prionien kanssa. Ne menettävät aktiivisuutensa 124 asteen läpötilassa 3 barin paineessa 20 miniuutissa. Menetelmä ei ole ihan tavallinen sterilointi. Toisaalta - mitä prionit on - ainakin opiskelumateriaalissa ne olivat mikrobeiksi luokiteltu ja toisessa kysymyksessä kysyttiin jotain hullun lehmän tautiin liittyvää.

Toisen kysymyksen vastaus yritti väittää, että yksi mikrobi ei voi aiheuttaa ruokamyrkytystä. Ainakin vesi menee juomakieltoon jos sieltä löytyy yksikin ulosteperäinen bakteeri.

Ymmärrän hyvin kysymysten laatijaa - vaatii paljon mielikuvitusta keksiä 1000 kysymystä, mutta olisi kuitenkin syytä välttää sanontoja tavallisesti, yleensä, harvoin. Se on mutu tuntumaa, joka tarvitsee tulkita ja tulkinta voi johtaa oikeilla tiedoilla väärään vastaukseen.

Hygieniapassi tuli pisteillä 37/40. Tervetuloa Tiedetilalle kahville.

Tiedetilallinen

PS. katso myös http://tiedetila.posterous.com ja http://www.tiedetila.fi

2009-03-18T08:53:00.001+02:00

Tiedetila - ScienceFarm

Tiedetila on vuonna 2007 Keuruulle, Pihlajavedelle perustettu tieteen ja tietokoneiden historian esittelypaikka. Se on osoitteeseen Alkulantie 265, 42930 Katajamäki . Tiedetilan käyttössä noin 500 neliömetriä sisätiloja ja runsaasti ulkoalueita.

Tiedetila on myös keskustelufoorumi. Keskustelun kohteena ovat sekä tieteen, tietokoneiden historia ja tulevaisuuden haasteet. Tarkoituksena on edistää tiedekasvatusta ja tieteen tulosten ymmärtämistä.

Voit osallistua keskusteluun tässä Tiedetillisen blogissa.