Harmaassa taloudessa vaikuttavat samat asiat kuin taloudessa yleensä. Jos järjestäytynyt yhteiskunta ei pysty tuottamaan helposti saatavia palveluja, niin tarvitaan mafiaa ja harmaata taloutta, jotta asioita voisi ylipäänsä hoitaa. Vertaa käsitteisiin mustapörssi tai korruptio.
Yritän väittää, että suurin syy harmaaseen talouteen on eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja virkamieskoneistossa, joka ei edistä toimintaa, vaan on haitoiksi. Juhlapuheissa yritetään edistää ihmisten ja yritysten hyvinvointia – jokaisen kunnan arvoissa on määriteltynä asiakaslähtöisyys. Käykääpä kysymässä ihan keneltä tahansa kunnassa - miten kunnassa toteutuu asiakaslähtöisyys. Suurimmassa osassa tapauksia ei löydy edes selittelyjä.
Otetaan esimerkki: tiedät hyvän tyypin, joka voisi tehdä pienen urakan esim. katon korjauksen. Keskustelu menee jotenkin näin:” Kyllä minun pitäisi saada siitä käteen 2000 € - veroprosentti minulla on 30%”. Tästä vaikeudet sitten alkavat vero.fi sivustolla ei ole laskuria, joka osaisi laskea taaksepäin ts. mikä olisi bruttopalkka, mitkä olisivat sosiaaliturvamaksut, eläkemaksut, vakuutusmaksut jne. Sitten vaan arvaamaan mikä olisi bruttopalkka jne. Maksujen siirtäminen verottajalle on myös sekavaa: täytyykö maksaa yhdessä vai viidessä erässä - tehdäänkö työtä yhtenä vai kahtena kalenterivuonna. Oletuksena on tietenkin kuukausipalkka ja vielä olisi pitänyt kysyä syntymävuosikin. Tässä vaiheessa moni (terveisiä Jutta Urpilaiselle) suomalainen tuskaantuu ja kysyy, että eiköhän sovita, että maksan sen 2000 € ilman byrokratiaa.
Asioiden näin ollen monet hämärämiehet ja -naiset ovat huomanneet sauman (mafian tyyliin) – me teemme työn ja sinä vain maksat ja huolehdimme kaikesta muusta. Joskus työkin tulee kuulemma tehtyä.
Ehdotukseni on yksinkertaistaminen. Vero.fi -laskuri kysyy käteen maksettava summan ja veroprosentin ja työntekijän henkilötunnuksen. Tämän jälkeen tulostuu lasku, jonka maksamisen jälkeen vastuut yhteiskunnalle on hoidettu. Ai että ei tiedetä tarkkaan lopullista verotusta, mutta eikö se sitten ole työntekijän ongelma – saa joko palautusta tai maksaa lisää. Sopimushan tehtiin könttäsummalla ja voimassa olevilla ehdoilla.
Oikeastaan on ihme, että on joitakin yksityisiä työn teettäjiä, jotka nykyisillä menetelmillä suostuvat maksamaan yhteiskunnan velvoitteet. Samalla voisi muuttaa käsitteistöä – on juhlallista puhua työnantajasta, jos tehdään joku pikku juttu – ehkä työn teettäjä olisi oikeampi.
Eduskunnalle viestisin, että ei ole ihan sama asia, jos Nokia palkkaa kännykäntekijoitä tai mummo korjauttaa kattoa.
lauantai 28. tammikuuta 2012
tiistai 17. tammikuuta 2012
Onko ilmaston muutostutkimus ohjailtua?
En pidä mahdottomana, että ihmisen toiminnalla olisi vaikutusta ilmastoon olen myös sitä mieltä, että uusiutumattomien luonnon varojen käyttöä pitäisi vähentää. Ilmaston muutoksesta on kuitenkin tullut uskonnollinen liike, lahko, jonka kautta kaikkia maailman ilmiöitä tarkastellaan. Aikaisemmin on ollut muunkin värisiä silmälaseja.
Kerron esimerkin: Oulun yliopistossa ollessani meidän piti päästä Helsinkiin. Rahat oli vähissä – mietittiin miten saataisiin yliopisto maksamaan matkat – muistettiin taikasana, Neuvostoliitto ja kaikki järjestyi. Menossa oli Neuvostoliiton saavutusten näyttely ja kerroimme menevämme sinne ja kävimme sielläkin ja monessa muussa paikassa.
Sana ilmastonmuutos ”oikein ymmärrettynä” avaa portit vaikka minne. Sääliksi käy tutkijoita, jotka esitutkimuksissaan saavat ”vääriä”, vallitsevan paradigman vastaisia tuloksia – ei tipu rahoja jatkotutkimuksiin. Yksinkertaisesti ollakseen ilmastotutkija pitää saada tietynlaisia tuloksia. Siitä ehkä tutkijoiden suuri yksimielisyys johtuu.
Neuvostoliitossa oli vallalla tieteellinen materialismi, jonka oppirakennelman mukaan kasvatettiin Suomessakin ns. Pirkkalan koulukokeilu. Jos kirjoitit jotain poikkeavaa asiasta, olit neuvostovastainen etkä saanut viisumia Neuvostoliittoon ja olit epäisänmaallinen.
Vallitsevan paradikman sokea seuraaminen johtaa tieteen pysähtymiseen. Flogiston-teoria, oli vallalla 100 vuotta (1600-1700-luvuilla). Uskottiin, että oli aine nimeltä flogiston, joka aiheutti palamisen. Se teoria hyväksyttiin yleisesti, mikä jarrutti kemian kehitystä 100 vuotta – kunnes Lavoisier löysi hapen. Ollaankohan muuten Higgsin hiukkasen etsinnässä samassa vaiheessa?
Kuulen joukon vastaväitteitä: ei nykyaikana, ei nyky tieteessä – ollaan tieteessä ihan eri tasolla – ei todellakaan olla. Minun aikanani käsitys ihmisen oppimisesta on muuttunut täysin. Kouluaikoinani salaman virranvoimakkuus oli lähes nolla – nyt se on miljoonia amppeereita. Nyt taitaa syntyä jo uusia aivosolujakin.
Eteläinen Sahara alkaa vihertyä – tuskin saisin rahoitusta tutkimukselle, jos vihjaisisin, että se saattaa olla nyky ilmastotutkimuksen vastain ilmiö, saattaa johtua maan akselin huojunnasta. Mutta jos kerron, että vihertyminen on seurausta hiilidioksidista, niin rahaa tulee ja tutkimukseni julkaistaan arvoistetuissa julkaisuissa.
Aikoinaan taidehistorian tentin jälkeen suullisesa kuulustelussa professori sanoi, että fiksu opiskelija ottaa selville, mikä on professorin erikoisala. Samaten fiksu tutkija selvittää millaisia tuloksia odotetaan – ainahan voi olla huomaamatta merkityksettömiä nyansseja.
En väitä, että ilmastotutkijat olisivat sen korruptoituneempia kuin muutkaan tutkijat. Teoriat ja aikaisemmat tutkimukset suuntaavat ongelmien asettelua ja jollei käytä ”vertailukelpoisia” menetelmiä ei saa tutkimuksiaan julkaistuksi kansainvälisissä lehdissä. Uralla eteneminen päättyy ja täytyy ruveta auto- tai kiinteistökauppiaaksi – sinänsä paljon parempi homma. Täytyyhän perheelle saada leipää tavalla tai toisella.
Tämä kirjoitus on jatkokertomus – kerron hallitusten todelliset syyt tukea ilmastonmuutoksen vastustamista ensiviikolla ehkä, jos olen vielä hengissä.
Kerron esimerkin: Oulun yliopistossa ollessani meidän piti päästä Helsinkiin. Rahat oli vähissä – mietittiin miten saataisiin yliopisto maksamaan matkat – muistettiin taikasana, Neuvostoliitto ja kaikki järjestyi. Menossa oli Neuvostoliiton saavutusten näyttely ja kerroimme menevämme sinne ja kävimme sielläkin ja monessa muussa paikassa.
Sana ilmastonmuutos ”oikein ymmärrettynä” avaa portit vaikka minne. Sääliksi käy tutkijoita, jotka esitutkimuksissaan saavat ”vääriä”, vallitsevan paradigman vastaisia tuloksia – ei tipu rahoja jatkotutkimuksiin. Yksinkertaisesti ollakseen ilmastotutkija pitää saada tietynlaisia tuloksia. Siitä ehkä tutkijoiden suuri yksimielisyys johtuu.
Neuvostoliitossa oli vallalla tieteellinen materialismi, jonka oppirakennelman mukaan kasvatettiin Suomessakin ns. Pirkkalan koulukokeilu. Jos kirjoitit jotain poikkeavaa asiasta, olit neuvostovastainen etkä saanut viisumia Neuvostoliittoon ja olit epäisänmaallinen.
Vallitsevan paradikman sokea seuraaminen johtaa tieteen pysähtymiseen. Flogiston-teoria, oli vallalla 100 vuotta (1600-1700-luvuilla). Uskottiin, että oli aine nimeltä flogiston, joka aiheutti palamisen. Se teoria hyväksyttiin yleisesti, mikä jarrutti kemian kehitystä 100 vuotta – kunnes Lavoisier löysi hapen. Ollaankohan muuten Higgsin hiukkasen etsinnässä samassa vaiheessa?
Kuulen joukon vastaväitteitä: ei nykyaikana, ei nyky tieteessä – ollaan tieteessä ihan eri tasolla – ei todellakaan olla. Minun aikanani käsitys ihmisen oppimisesta on muuttunut täysin. Kouluaikoinani salaman virranvoimakkuus oli lähes nolla – nyt se on miljoonia amppeereita. Nyt taitaa syntyä jo uusia aivosolujakin.
Eteläinen Sahara alkaa vihertyä – tuskin saisin rahoitusta tutkimukselle, jos vihjaisisin, että se saattaa olla nyky ilmastotutkimuksen vastain ilmiö, saattaa johtua maan akselin huojunnasta. Mutta jos kerron, että vihertyminen on seurausta hiilidioksidista, niin rahaa tulee ja tutkimukseni julkaistaan arvoistetuissa julkaisuissa.
Aikoinaan taidehistorian tentin jälkeen suullisesa kuulustelussa professori sanoi, että fiksu opiskelija ottaa selville, mikä on professorin erikoisala. Samaten fiksu tutkija selvittää millaisia tuloksia odotetaan – ainahan voi olla huomaamatta merkityksettömiä nyansseja.
En väitä, että ilmastotutkijat olisivat sen korruptoituneempia kuin muutkaan tutkijat. Teoriat ja aikaisemmat tutkimukset suuntaavat ongelmien asettelua ja jollei käytä ”vertailukelpoisia” menetelmiä ei saa tutkimuksiaan julkaistuksi kansainvälisissä lehdissä. Uralla eteneminen päättyy ja täytyy ruveta auto- tai kiinteistökauppiaaksi – sinänsä paljon parempi homma. Täytyyhän perheelle saada leipää tavalla tai toisella.
Tämä kirjoitus on jatkokertomus – kerron hallitusten todelliset syyt tukea ilmastonmuutoksen vastustamista ensiviikolla ehkä, jos olen vielä hengissä.
lauantai 14. tammikuuta 2012
Sosiaalisen pääoman konkurssi
Sosiaalinen pääoma liitetään sanoihin luottamus, yhteistyö ja avunanto. Sosiaalinen pääoma lisääntyy yhteisössä, jonka perusarvot ovat kunnossa ja jossa ihmiset tulevat toimeen keskenään ja tekevät yhteistyötä. Olin joskus 80-luvun lopulla vaihtotutkijana Neuvostoliitossa majoitettuna tiedeakatemian hotelliin, jossa seinilläkin oli korvat. Jos huoneessa oli kylmä, niin lämpöä sai valittamalla kylmyyttä ääneen ja kas kummaa pian alkoivat patterit lämmitä. Meistä vakoilu oli vastenmielistä ja tyhmää, mutta he halusivat selvittää olimmeko neuvostovastaisia. Sikäläisestä näkökulmasta hyvä tarkoitus.
Meillä nyky Suomessa on erilaisia ilmiantopuhelimia mm. verottajalla, poliisilla ja poliisi saa kuunnella meitä kunhan vain epäilee. Ilmiannot voi toteuttaa myös nimettöminä. Nettiliikennettä seurataan monen toimijan voimin. Tekijänoikeusjärjestöillä mm. on oikeus tarkkailla liikennettä. Puhelinyhtiöt viimeksi Elisa taipui estämään liikenteen kiellettyihin paikkoihin, mutta voisi olettaa, että pystyy vastavuoroisesti suodattamaan nettihyökkäyksiä, jotka kohdistuvat yksityiten ihmisten koneille, mutta ei. Valvontakoneiston myötä useille ihmisille on syntynyt epäluulo virkavaltaa ja erilaisia toimijoita kohtaan. Yhteiskunta pyrkii kontrolliin, mutta yksittäisten ihmisten, perheiden oikea auttaminen, sosiaalisen pääoman kasvattaminen on retuperällä.
Muistan tapauksen, jossa joku antoi Juise Leskinen vainaan ilmi huumeiden käytöstä – ehkä kateudesta – ehkä elämäntavasta. Mitään näyttöä ei löytynyt. Poliisioperaatio ei varmaankaan lisännyt yhteistyötä. Samoin kävi hiljattain yhdelle elokuvaohjaajalle, joka ilmiannetttiin perättömästi raiskauksesta. Näyttävä poliisioperaatio ei varmaankaan, varsinkin kun valokuvaajat oli ”kutsuttu” paikalle, lisännyt kenenkään luottamusta. Kenen syy? 'Oho, tekevälle sattuu.'
Voi olla myös positiivisia ratkaisuja - mitä teen, kun näen humalaisen nousevan autoon? Kun menen kertomaan hänelle, että soitan poliisille, jos lähtee ajamaan, niin en aiheuta sosiaalisen pääoman vähenemistä – se on huolenpitoa. Mutta jos en varoita etukäteen, jos on mahdollisuus auttaa ja soitan poliisille, sosiaalinen pääoma vähenee. Uutisoinnissa hampurilaispaikan ihmiset olivat soittaneet rattijuoposta poliisille - sen hampurilaisbaarin ihmisen olisi pitänyt auttaa, kertoa , että et voi ajaa autoa eikä soittaa vain poliisille. Voi olla, että yrittivät auttaa oikeasti niin, en tiedä mitä tapahtui, lopputulemana oli kuitenkin traaginen onnettomuus.
Tarkoitus pyhittää keinot vai pyhittääkö? Viime viikolla uutisoitiin presidenttiehdokas Haaviston ja Oikeutta eläimille -järjestön skismasta - voiko tunkeutua yöllä naamioituneena toisen pihapiiriin ja videoida salaa sikoja. Sosiaalisen pääoman kannalta oikea ratkaisu olisi ollut mennä sikatilalle päiväsaikaan keskustelemaan. Keskustelulla olisi voitu saada kasvatettua luottamusta. Ehkä ei keskustelua eikä luottamusta haettukaan, vaan sankaruutta (kova juttu).
Hankalissa lapsen huoltajuusjutuissa kaivetaan viimeisenä korttina esille perätön insestisyytös, joka vakavana rikoksena otetaan aina todesta oli siinä perää tai ei. Tällöin sosiaalinen pääoma on aivan varmasti nollassa.
Sosiaalisen pääoman konkurssihakemus muotoutuu ilmiantoyhteiskunnan kehittymisen myötä. Ihmisiä kehotetaan ilmiantamaan ja tämän myötä he menettävät sen sosiaalisen pääoman, mikä pitää heidät elossa. Yhteiskunnan ongelmat pahentuvat, kuten Euroopan rahakriisi – molemmissa tapauksissa sama syy – luottamuksen puute.
Ruotsinkielisellä rannikolla asuvat elävät pitempään ja terveempinä, koska heillä on enemmän sosiaalista pääomaa kuin muualla asuvilla. Heluottavat toisiinsa ja välittävät jopa naapureista sekä laulavat – näin ainakin jotkut tutkimukset kertovat
Yhtälö on vaikea: toisaalta pitäisi valvoa, että lait toteutuvat – toisaalta pitäisi varjella sosiaalista pääomaa. Minusta näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä omasta elämästään. Ne asiat, jotka pitäisi tehdä itse siirretään poliiseille, vanhustenhuollolle tms.
Mikä on minun vastuuni?
Meillä nyky Suomessa on erilaisia ilmiantopuhelimia mm. verottajalla, poliisilla ja poliisi saa kuunnella meitä kunhan vain epäilee. Ilmiannot voi toteuttaa myös nimettöminä. Nettiliikennettä seurataan monen toimijan voimin. Tekijänoikeusjärjestöillä mm. on oikeus tarkkailla liikennettä. Puhelinyhtiöt viimeksi Elisa taipui estämään liikenteen kiellettyihin paikkoihin, mutta voisi olettaa, että pystyy vastavuoroisesti suodattamaan nettihyökkäyksiä, jotka kohdistuvat yksityiten ihmisten koneille, mutta ei. Valvontakoneiston myötä useille ihmisille on syntynyt epäluulo virkavaltaa ja erilaisia toimijoita kohtaan. Yhteiskunta pyrkii kontrolliin, mutta yksittäisten ihmisten, perheiden oikea auttaminen, sosiaalisen pääoman kasvattaminen on retuperällä.
Muistan tapauksen, jossa joku antoi Juise Leskinen vainaan ilmi huumeiden käytöstä – ehkä kateudesta – ehkä elämäntavasta. Mitään näyttöä ei löytynyt. Poliisioperaatio ei varmaankaan lisännyt yhteistyötä. Samoin kävi hiljattain yhdelle elokuvaohjaajalle, joka ilmiannetttiin perättömästi raiskauksesta. Näyttävä poliisioperaatio ei varmaankaan, varsinkin kun valokuvaajat oli ”kutsuttu” paikalle, lisännyt kenenkään luottamusta. Kenen syy? 'Oho, tekevälle sattuu.'
Voi olla myös positiivisia ratkaisuja - mitä teen, kun näen humalaisen nousevan autoon? Kun menen kertomaan hänelle, että soitan poliisille, jos lähtee ajamaan, niin en aiheuta sosiaalisen pääoman vähenemistä – se on huolenpitoa. Mutta jos en varoita etukäteen, jos on mahdollisuus auttaa ja soitan poliisille, sosiaalinen pääoma vähenee. Uutisoinnissa hampurilaispaikan ihmiset olivat soittaneet rattijuoposta poliisille - sen hampurilaisbaarin ihmisen olisi pitänyt auttaa, kertoa , että et voi ajaa autoa eikä soittaa vain poliisille. Voi olla, että yrittivät auttaa oikeasti niin, en tiedä mitä tapahtui, lopputulemana oli kuitenkin traaginen onnettomuus.
Tarkoitus pyhittää keinot vai pyhittääkö? Viime viikolla uutisoitiin presidenttiehdokas Haaviston ja Oikeutta eläimille -järjestön skismasta - voiko tunkeutua yöllä naamioituneena toisen pihapiiriin ja videoida salaa sikoja. Sosiaalisen pääoman kannalta oikea ratkaisu olisi ollut mennä sikatilalle päiväsaikaan keskustelemaan. Keskustelulla olisi voitu saada kasvatettua luottamusta. Ehkä ei keskustelua eikä luottamusta haettukaan, vaan sankaruutta (kova juttu).
Hankalissa lapsen huoltajuusjutuissa kaivetaan viimeisenä korttina esille perätön insestisyytös, joka vakavana rikoksena otetaan aina todesta oli siinä perää tai ei. Tällöin sosiaalinen pääoma on aivan varmasti nollassa.
Sosiaalisen pääoman konkurssihakemus muotoutuu ilmiantoyhteiskunnan kehittymisen myötä. Ihmisiä kehotetaan ilmiantamaan ja tämän myötä he menettävät sen sosiaalisen pääoman, mikä pitää heidät elossa. Yhteiskunnan ongelmat pahentuvat, kuten Euroopan rahakriisi – molemmissa tapauksissa sama syy – luottamuksen puute.
Ruotsinkielisellä rannikolla asuvat elävät pitempään ja terveempinä, koska heillä on enemmän sosiaalista pääomaa kuin muualla asuvilla. Heluottavat toisiinsa ja välittävät jopa naapureista sekä laulavat – näin ainakin jotkut tutkimukset kertovat
Yhtälö on vaikea: toisaalta pitäisi valvoa, että lait toteutuvat – toisaalta pitäisi varjella sosiaalista pääomaa. Minusta näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä omasta elämästään. Ne asiat, jotka pitäisi tehdä itse siirretään poliiseille, vanhustenhuollolle tms.
Mikä on minun vastuuni?
perjantai 13. tammikuuta 2012
Suomalaiset kunniamurhat
Suomalaisessakin kulttuurissa elää vahvana ajatus perheen kunniasta – käsitystä vahvistaa kontakti muihin samaa juurta oleviin kulttuureihin. Perheen kunniasta kimpoaa mustasukkaisuus, väkivaltaisuus ja äärimmäisenä ilmiönä murhat.
Perhearvojen korostaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä on tarkoitettu. Perheestä tulee paikka, jossa puolisot omistavat toisensa ja kaikki kontaktit perheen ulkopuolelle saatetaan kokea uskottomuutena. Tämän viikon uutisissa kerrottiin englantilaisesta miehestä, joka kidutti puolisoaan saadakseen tämän Facebook salasanan. Tarkoituksena oli kontrolloida naisen suhteita ulkomaailmaan. Suomesta löytyy lukematon määrä vastaavia tapauksia.
Vastakohtana perhearvojen pakolle on vapaaehtoisuus. Puolisot ovat yhdessä ja muodostavat perheen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa puolisoista voi valita haluaako olla parisuhteessa vai ei. Toisella ei ole oikeutta rajoittaa toisen kontakteja perheen ulkopuolelle. Omistaminen korvautuu luottamuksella ja rehellisyydellä.
Vielä 60 vuotta sitten melkoinen osa naisista antautui miehen omaisuudeksi, koska se oli ainoa mahdollisuus – ei ollut koulutusta eikä omaa uraa. Ilman miestä nainen ei päässyt edes ravintolaan. Isä, veli ja aviopuoliso hallitsivat naista.
Nykyisten niin sanottujen arvokonservatiivien puheista olen ollut kuulevinani tällaisen menneen perhekäsityksen ihannointia – toivottavasti olen tulkinnut väärin. Toisaalta kuusi perhemurhaa vuodessa todistaa arvojen muutoksesta – paineet hallita perhettä ovat kasvaneet ja vaihtoehdoksi on tullut murhata koko perhe.
Usein hyväntahtoinen aatteellisuus, joka on irti nykyajan maailmasta kääntyy itseään vastaan. Arvopohjaa ei voi hakea kaikkiin asioihin 1000-2000 vuotta vanhoista teksteistä. Arvot pitävät olla sopusoinnussa nykymaailman kanssa.
Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole turhaa.
Mitä murhaan johtava kunnia on?
Kyse ei ole ylevästä "kunniasta", vaan vääristyneistä merkityssuhteista, jotka syntyvät tekijän mielessä. Murhaajat rakentavat maailmastaan kertomuksen, joka voi olla ihan oma ja siihen liittyy lausumia se oli minun velvollisuuteni, minulla ei ollu muuta mahdollisuutta tms. Ongelmia syntyy todennäköisemmin, jos joku vahvistaa häiriökäyttäytymistä - "kuule kyllä sina olet kova kaveri, kun pidät akkasi kurissa" tms. Häiriökäyttäytymisen vahvistaminen on pahinta mitä voi tehdä kaverille. Se pätee sekä perhesurmiin että joukkomurha ampumalla. Oikea reaktio olisi "Älä hulluja puhu.”
Kulttuuri on mielenkiintoinen asia - ihmiset imevät siitä mitä kummallisempia asioita, joista saattaa tulla jopa velvollisuuksia (vääristyneitä merkityssuhteita). Kunnia on subjektiivinen (merkityssuhde tajunnassa) kokemus, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä yleisten normien kanssa.
Perhearvojen korostaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä on tarkoitettu. Perheestä tulee paikka, jossa puolisot omistavat toisensa ja kaikki kontaktit perheen ulkopuolelle saatetaan kokea uskottomuutena. Tämän viikon uutisissa kerrottiin englantilaisesta miehestä, joka kidutti puolisoaan saadakseen tämän Facebook salasanan. Tarkoituksena oli kontrolloida naisen suhteita ulkomaailmaan. Suomesta löytyy lukematon määrä vastaavia tapauksia.
Vastakohtana perhearvojen pakolle on vapaaehtoisuus. Puolisot ovat yhdessä ja muodostavat perheen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa puolisoista voi valita haluaako olla parisuhteessa vai ei. Toisella ei ole oikeutta rajoittaa toisen kontakteja perheen ulkopuolelle. Omistaminen korvautuu luottamuksella ja rehellisyydellä.
Vielä 60 vuotta sitten melkoinen osa naisista antautui miehen omaisuudeksi, koska se oli ainoa mahdollisuus – ei ollut koulutusta eikä omaa uraa. Ilman miestä nainen ei päässyt edes ravintolaan. Isä, veli ja aviopuoliso hallitsivat naista.
Nykyisten niin sanottujen arvokonservatiivien puheista olen ollut kuulevinani tällaisen menneen perhekäsityksen ihannointia – toivottavasti olen tulkinnut väärin. Toisaalta kuusi perhemurhaa vuodessa todistaa arvojen muutoksesta – paineet hallita perhettä ovat kasvaneet ja vaihtoehdoksi on tullut murhata koko perhe.
Usein hyväntahtoinen aatteellisuus, joka on irti nykyajan maailmasta kääntyy itseään vastaan. Arvopohjaa ei voi hakea kaikkiin asioihin 1000-2000 vuotta vanhoista teksteistä. Arvot pitävät olla sopusoinnussa nykymaailman kanssa.
Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole turhaa.
Mitä murhaan johtava kunnia on?
Kyse ei ole ylevästä "kunniasta", vaan vääristyneistä merkityssuhteista, jotka syntyvät tekijän mielessä. Murhaajat rakentavat maailmastaan kertomuksen, joka voi olla ihan oma ja siihen liittyy lausumia se oli minun velvollisuuteni, minulla ei ollu muuta mahdollisuutta tms. Ongelmia syntyy todennäköisemmin, jos joku vahvistaa häiriökäyttäytymistä - "kuule kyllä sina olet kova kaveri, kun pidät akkasi kurissa" tms. Häiriökäyttäytymisen vahvistaminen on pahinta mitä voi tehdä kaverille. Se pätee sekä perhesurmiin että joukkomurha ampumalla. Oikea reaktio olisi "Älä hulluja puhu.”
Kulttuuri on mielenkiintoinen asia - ihmiset imevät siitä mitä kummallisempia asioita, joista saattaa tulla jopa velvollisuuksia (vääristyneitä merkityssuhteita). Kunnia on subjektiivinen (merkityssuhde tajunnassa) kokemus, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä yleisten normien kanssa.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Kasvatieteen päivät 24.-25.11.2011- Oppiminen ajassa kasvatus tulevaisuuteen
Kasvatieteen päivät 24.-25.11.2011 Itä-Suomen yliopisto
Oppiminen ajassa kasvatus tulevaisuuteen
PÄÄLUENNOIJAT
Professor Steve Higgins, Durham University
”How should education respond to the changing world? Tools, technologies, and techniques for teachers.”
Professori Markku Wilenius, Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus
'Näköaloja kasvatuksen tulevaisuuteen”
”How should education respond to the changing world?
Higgins kertoi, että kasvatus Suomessa on maailmalla hyvin arvostettua. Sen sijaan Englannissa on paljon kokemusta siitä, miten ei olisi pitänyt toimia, kuten esimerkiksi tarkastukset, testaukset, paremmuusjärjestykseen asettaminen, tiukka ohjattu opetussuunnitelma, poliittinen puuhastelu kasvatuksessa ja ammattillisuuden väheksyminen.
Keskeisimpänä aiheena Higgins käsitteli luennossaan metatutkimusta (keskiarvoa tutkomuksista), jossa oli tarkasteltu ohjelemia ja lähestymistapoja, joiden tarkoituksena oli parantaa oppimista. Tarkasteltavat metatutkimuksen kohteet olivat vuosilta 1980 – 2011. Tämän aineiston pohjalta Higgins hahmotteli, mitä käytännön johtopäätöksiä tutkimuksesta pitäisi johtaa.
Kaaviossa y-akselilla vaikutus ja x-akselilla kustannukset oppilasta kohden. Kaikkein parhaimman tulokset antavat palaute, oppimaan oppiminen (meta kognitio), vertaistuutorointo ja kotitehtävät. Näitten osalta vaadittavat kustannukset ovat varsin pienet. ATK:n (ICT) käyttö, henkilökohtainen tuutorointi parantavat oppimista mutta ovat kalliita. Sen sijaan luokkakoon pienentämisellä ei ole paljon merkitystä ja hehkilökohtaisen avustajan käyttö oppimistilanteissa on jokseenkin olematon merkitys oppimisen lisääjänä. Ne ovat kuitenkin hyvin kalliita ratkaisuja.
On otettava huomioon, että tutkimus käsittelee englantilaisia kouluja ja menettelyjä. Suomessa on jo otettu huomioon palautteen ja oppimaan oppimisen vaikutus tai ainakin aikaansa seuraavat opettajat ovat ottaneet ne työvälineikseen.
'Näköaloja kasvatuksen tulevaisuuteen”
Wilenius käsitteli maailman talouden kehitystä ja ennusti, että aika jolloin hyödykkeet kuten ruoka, energia, koneet yms. tulevat halvemmiksi on ohi. Tulevaisuudessa eläminen kallistuu ja se johtuu luonnonvarojen rajallisuudesta, ihmisten määrän lisääntymisestä nyt yli 7 000 000 000 ja maailman laajuisen elintason noususta.
Talous näyttää saaneet keskusteluissa ja tiedotusvälineissä ylikorostuneen merkityksen. Talous ja raha ovat kuitenkin välineitä joita voidaan muokata. Globalisaation ja ekologisen projektin (ekologiset asiat otetaan vakavasti) edetessä kulttuuri tulee olemaan ensisijainen talouteen nähden.
Kasvatuksen tulvaisuuden haasteet ovat Wileniuksen mielestä:
1. Tiedon analysointi ja organisointi
- tiedon omaksumisesta tiedon lähteille
2. Oppimaan oppiminen
- yksilöllisestä yhteisöllisten prosessien ymmärtämiseen
3. Ongelmakeskeinen orientaatio
-ongelmista kysymsten esittämiseen ja ilmiöiden ymmärtämiseen
4. Luovuuden kehittäminen
- ratkaisuista uusien innovaatioiden löytämiseen
5. Kulttuuriosaamisen karvattaminen
- peloista monikulttuurisuuden ymmärtämiseen
Teemaryhmät
Kasvatustieteen päivät koostuivat kymmenistä teemaryhmistä. Oma esitykseni, Avioliittoon valmistaminen. 'Aviopuolison valinnassa auttaminen ja seksuaalisuus Romaniassa, Suomessa ja Turkissa' oli Perhetutkimuksen teemarymmässä. Muut teemaryhmän esitykset käsittelivät: nuorena alle 20 vuotiaana vanhemmaksi tuloa, eron jälkeistä vanhemmuutta etä-isän näkökulmasta ja sisaruussuhteiden koettua epäoikeudenmukaisuutta.
Mielenkiintoinen oli myös kriittisen pedagogiikan teemaryhmä. Jouni Suominen ihmetteli, että onko yrittäjyyskasvatus ollenkaan yrittäjyyskasvatusta ja minne on unohtunut tiimiyrittäjyys. Yrittäjyydestä ja johtajuudesta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja ja oppaita, mutta tiimiyrittäjyydestä tuskin montakaan. Josephine Moate kertoi dialogisesta tilasta oppimisen välineenä. Oppiminen on dialogi muiden oppijoiden kanssa.
Kari Kotiranta
Oppiminen ajassa kasvatus tulevaisuuteen
PÄÄLUENNOIJAT
Professor Steve Higgins, Durham University
”How should education respond to the changing world? Tools, technologies, and techniques for teachers.”
Professori Markku Wilenius, Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus
'Näköaloja kasvatuksen tulevaisuuteen”
”How should education respond to the changing world?
Higgins kertoi, että kasvatus Suomessa on maailmalla hyvin arvostettua. Sen sijaan Englannissa on paljon kokemusta siitä, miten ei olisi pitänyt toimia, kuten esimerkiksi tarkastukset, testaukset, paremmuusjärjestykseen asettaminen, tiukka ohjattu opetussuunnitelma, poliittinen puuhastelu kasvatuksessa ja ammattillisuuden väheksyminen.
Keskeisimpänä aiheena Higgins käsitteli luennossaan metatutkimusta (keskiarvoa tutkomuksista), jossa oli tarkasteltu ohjelemia ja lähestymistapoja, joiden tarkoituksena oli parantaa oppimista. Tarkasteltavat metatutkimuksen kohteet olivat vuosilta 1980 – 2011. Tämän aineiston pohjalta Higgins hahmotteli, mitä käytännön johtopäätöksiä tutkimuksesta pitäisi johtaa.
Kaaviossa y-akselilla vaikutus ja x-akselilla kustannukset oppilasta kohden. Kaikkein parhaimman tulokset antavat palaute, oppimaan oppiminen (meta kognitio), vertaistuutorointo ja kotitehtävät. Näitten osalta vaadittavat kustannukset ovat varsin pienet. ATK:n (ICT) käyttö, henkilökohtainen tuutorointi parantavat oppimista mutta ovat kalliita. Sen sijaan luokkakoon pienentämisellä ei ole paljon merkitystä ja hehkilökohtaisen avustajan käyttö oppimistilanteissa on jokseenkin olematon merkitys oppimisen lisääjänä. Ne ovat kuitenkin hyvin kalliita ratkaisuja.
On otettava huomioon, että tutkimus käsittelee englantilaisia kouluja ja menettelyjä. Suomessa on jo otettu huomioon palautteen ja oppimaan oppimisen vaikutus tai ainakin aikaansa seuraavat opettajat ovat ottaneet ne työvälineikseen.
'Näköaloja kasvatuksen tulevaisuuteen”
Wilenius käsitteli maailman talouden kehitystä ja ennusti, että aika jolloin hyödykkeet kuten ruoka, energia, koneet yms. tulevat halvemmiksi on ohi. Tulevaisuudessa eläminen kallistuu ja se johtuu luonnonvarojen rajallisuudesta, ihmisten määrän lisääntymisestä nyt yli 7 000 000 000 ja maailman laajuisen elintason noususta.
Talous näyttää saaneet keskusteluissa ja tiedotusvälineissä ylikorostuneen merkityksen. Talous ja raha ovat kuitenkin välineitä joita voidaan muokata. Globalisaation ja ekologisen projektin (ekologiset asiat otetaan vakavasti) edetessä kulttuuri tulee olemaan ensisijainen talouteen nähden.
Kasvatuksen tulvaisuuden haasteet ovat Wileniuksen mielestä:
1. Tiedon analysointi ja organisointi
- tiedon omaksumisesta tiedon lähteille
2. Oppimaan oppiminen
- yksilöllisestä yhteisöllisten prosessien ymmärtämiseen
3. Ongelmakeskeinen orientaatio
-ongelmista kysymsten esittämiseen ja ilmiöiden ymmärtämiseen
4. Luovuuden kehittäminen
- ratkaisuista uusien innovaatioiden löytämiseen
5. Kulttuuriosaamisen karvattaminen
- peloista monikulttuurisuuden ymmärtämiseen
Teemaryhmät
Kasvatustieteen päivät koostuivat kymmenistä teemaryhmistä. Oma esitykseni, Avioliittoon valmistaminen. 'Aviopuolison valinnassa auttaminen ja seksuaalisuus Romaniassa, Suomessa ja Turkissa' oli Perhetutkimuksen teemarymmässä. Muut teemaryhmän esitykset käsittelivät: nuorena alle 20 vuotiaana vanhemmaksi tuloa, eron jälkeistä vanhemmuutta etä-isän näkökulmasta ja sisaruussuhteiden koettua epäoikeudenmukaisuutta.
Mielenkiintoinen oli myös kriittisen pedagogiikan teemaryhmä. Jouni Suominen ihmetteli, että onko yrittäjyyskasvatus ollenkaan yrittäjyyskasvatusta ja minne on unohtunut tiimiyrittäjyys. Yrittäjyydestä ja johtajuudesta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja ja oppaita, mutta tiimiyrittäjyydestä tuskin montakaan. Josephine Moate kertoi dialogisesta tilasta oppimisen välineenä. Oppiminen on dialogi muiden oppijoiden kanssa.
Kari Kotiranta
lauantai 1. lokakuuta 2011
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa ...
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa – MikroMikon syntymäpäiviä (30 v) vietettiin Tiedetilan tietokonemuseolla 29.9.2011
Kiitoksia paikalla olleille ja niille jotka osallistuivat etänä. Radio Keski-Suomen tekemän Tuulan radiohaastattelun kuuli useat kymmenet tuhannet ihmiset samoin eri lehtien nettiuutiset olivat suosittuja. Pitkäveteisenäkin pidetyn videon on katsonut muutama tuhat ihmistä. Syntymäpäivillä oli läsnä ihmisiä, jotka olivat olleet tekemässä suomalaista elektroniikka- ja tietokoneteollisuutta, entisiä nörttejä.
Mikromikkoa muisteltiin myös netissä – tässä muutama kommentti:
Olin jo luullut, että nämä on jo tyystin unohdettu. Onneksi on muitakin vanhojen aikojen muistoja ylläpitäviä henkilöitä, ja nimenomaan pitävät laitteet toiminnassa. Haasteena näissä alkaa olla lerppujen saantivaikeudet ja formaattien yhteensopimattomuudet. Mutta kyllä vanhanajan kunnon nörtti keinot keksii!
Ennen oli koneet rautaa ja käyttäjät puuta. Tänään molemmat puuta?”
Nuuh ..oikein meinaa kyynel tulla , kun muistelee ylä-asteen tietokoneluokan Mikro Mikkoa.
MikroMikko oli todella hyvin tehty työkalu. Nykymaailman kertakäyttötuotteiden strategiaan se istuisi todella huonosti. Pitäisiköhän pistää juhlan kunniaksi virrat päälle omaan MikroMikkoon...
Tiedetilallinen
www.tietokonemuseo.fi tai www.tiedetila.fi
Kiitoksia paikalla olleille ja niille jotka osallistuivat etänä. Radio Keski-Suomen tekemän Tuulan radiohaastattelun kuuli useat kymmenet tuhannet ihmiset samoin eri lehtien nettiuutiset olivat suosittuja. Pitkäveteisenäkin pidetyn videon on katsonut muutama tuhat ihmistä. Syntymäpäivillä oli läsnä ihmisiä, jotka olivat olleet tekemässä suomalaista elektroniikka- ja tietokoneteollisuutta, entisiä nörttejä.
Mikromikkoa muisteltiin myös netissä – tässä muutama kommentti:
Olin jo luullut, että nämä on jo tyystin unohdettu. Onneksi on muitakin vanhojen aikojen muistoja ylläpitäviä henkilöitä, ja nimenomaan pitävät laitteet toiminnassa. Haasteena näissä alkaa olla lerppujen saantivaikeudet ja formaattien yhteensopimattomuudet. Mutta kyllä vanhanajan kunnon nörtti keinot keksii!
Ennen oli koneet rautaa ja käyttäjät puuta. Tänään molemmat puuta?”
Nuuh ..oikein meinaa kyynel tulla , kun muistelee ylä-asteen tietokoneluokan Mikro Mikkoa.
MikroMikko oli todella hyvin tehty työkalu. Nykymaailman kertakäyttötuotteiden strategiaan se istuisi todella huonosti. Pitäisiköhän pistää juhlan kunniaksi virrat päälle omaan MikroMikkoon...
Tiedetilallinen
www.tietokonemuseo.fi tai www.tiedetila.fi
maanantai 19. syyskuuta 2011
MikroMikko täyttää 30 vuotta 29.9.2011
Tiedetilan tietokonemuseo järjestää MikroMikon syntymäpäivät 29.9.2011 alkaen klo 15. Tilaisuudessa keskustellaan mikrotietokoneiden historiasta ja tavoista säilyttää tätä teknisen kulttuurin osa-aluetta ihmisten ihmeteltäväksi.
Usein kuvitellaan, että uudet keksinnöt korvaavat vanhat laitekonstruktiot – kuitenkin vanhat laitteet saattavat olla suunnittelijalle aarreaitta: mikä toimi ja miksi tai miksei toiminut. IBM PC oli avoin kaikille ohjelmistoille – MikroMikkoon kävivät oman tallennusformaatin vuoksi vain MikroMikon ohjelmat. Ehkä nykyistä keskustelua mobiiliekosysteemeistä voisi tarkastella näiden kokemusten valossa.
MikroMikko 1 tuli markkinoille aikaan, jolloin CP/M käyttöjärjestelmästandardi oli hiipumassa ja MS-DOS oli tulossa. Mielenkiintoista on havaita, että Apple on ollut koko mikrotietokoneiden historian ajan varteenotettava tekijä omaperäisine ratkaisuineen.
Tervetuloa MikroMikon syntymäpäiville Tiedetilan tietokonemuseoon.
Kari Kotiranta
tiedetilallinen
Tiedetilan osoite: Alkulantie 265, 42930 Katajamäki (Keuruu)
Usein kuvitellaan, että uudet keksinnöt korvaavat vanhat laitekonstruktiot – kuitenkin vanhat laitteet saattavat olla suunnittelijalle aarreaitta: mikä toimi ja miksi tai miksei toiminut. IBM PC oli avoin kaikille ohjelmistoille – MikroMikkoon kävivät oman tallennusformaatin vuoksi vain MikroMikon ohjelmat. Ehkä nykyistä keskustelua mobiiliekosysteemeistä voisi tarkastella näiden kokemusten valossa.
MikroMikko 1 tuli markkinoille aikaan, jolloin CP/M käyttöjärjestelmästandardi oli hiipumassa ja MS-DOS oli tulossa. Mielenkiintoista on havaita, että Apple on ollut koko mikrotietokoneiden historian ajan varteenotettava tekijä omaperäisine ratkaisuineen.
Tervetuloa MikroMikon syntymäpäiville Tiedetilan tietokonemuseoon.
Kari Kotiranta
tiedetilallinen
Tiedetilan osoite: Alkulantie 265, 42930 Katajamäki (Keuruu)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)