Suomalaiset kunniamurhat

Suomalaisessakin kulttuurissa elää vahvana ajatus perheen kunniasta – käsitystä vahvistaa kontakti muihin samaa juurta oleviin kulttuureihin. Perheen kunniasta kimpoaa mustasukkaisuus,  väkivaltaisuus ja äärimmäisenä ilmiönä murhat.

Perhearvojen korostaminen saattaa johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä on tarkoitettu. Perheestä tulee paikka, jossa puolisot omistavat toisensa ja kaikki kontaktit perheen ulkopuolelle saatetaan kokea uskottomuutena. Tämän viikon uutisissa kerrottiin englantilaisesta miehestä, joka kidutti puolisoaan saadakseen tämän Facebook salasanan. Tarkoituksena oli kontrolloida naisen suhteita ulkomaailmaan. Suomesta löytyy lukematon määrä vastaavia tapauksia.

Vastakohtana perhearvojen pakolle on vapaaehtoisuus. Puolisot ovat yhdessä ja muodostavat perheen vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa puolisoista voi valita haluaako olla parisuhteessa vai ei. Toisella ei ole oikeutta rajoittaa toisen kontakteja perheen ulkopuolelle. Omistaminen korvautuu luottamuksella ja rehellisyydellä.

Vielä 60 vuotta sitten melkoinen osa naisista antautui miehen omaisuudeksi, koska se oli ainoa mahdollisuus – ei ollut koulutusta eikä omaa uraa. Ilman miestä nainen ei päässyt edes ravintolaan. Isä, veli  ja aviopuoliso hallitsivat naista.

Nykyisten niin sanottujen arvokonservatiivien puheista olen ollut kuulevinani tällaisen menneen perhekäsityksen ihannointia – toivottavasti olen tulkinnut väärin. Toisaalta kuusi perhemurhaa vuodessa todistaa arvojen muutoksesta – paineet hallita perhettä ovat kasvaneet ja vaihtoehdoksi on tullut murhata koko perhe.

Usein hyväntahtoinen aatteellisuus, joka on irti nykyajan maailmasta kääntyy itseään vastaan. Arvopohjaa ei voi hakea kaikkiin asioihin 1000-2000 vuotta vanhoista teksteistä. Arvot pitävät olla sopusoinnussa nykymaailman kanssa.
Keskustelu sukupuolten tasa-arvosta ei ole turhaa.

Mitä murhaan johtava kunnia on?

Kyse ei ole ylevästä "kunniasta", vaan vääristyneistä merkityssuhteista, jotka syntyvät tekijän mielessä. Murhaajat rakentavat maailmastaan kertomuksen, joka voi olla ihan oma ja siihen liittyy lausumia se oli minun velvollisuuteni, minulla ei ollu muuta mahdollisuutta tms. Ongelmia syntyy todennäköisemmin, jos joku vahvistaa häiriökäyttäytymistä - "kuule kyllä sina olet kova kaveri, kun pidät akkasi kurissa" tms. Häiriökäyttäytymisen vahvistaminen on pahinta mitä voi tehdä kaverille. Se pätee sekä perhesurmiin että joukkomurha ampumalla. Oikea reaktio olisi "Älä hulluja puhu.”

Kulttuuri on mielenkiintoinen asia - ihmiset imevät siitä mitä kummallisempia asioita, joista saattaa tulla jopa velvollisuuksia (vääristyneitä merkityssuhteita). Kunnia on subjektiivinen (merkityssuhde tajunnassa) kokemus, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä yleisten normien kanssa.