lauantai 14. tammikuuta 2012

Sosiaalisen pääoman konkurssi

Sosiaalinen pääoma liitetään sanoihin luottamus, yhteistyö ja avunanto. Sosiaalinen pääoma lisääntyy yhteisössä, jonka perusarvot ovat kunnossa ja jossa ihmiset tulevat toimeen keskenään ja tekevät yhteistyötä. Olin joskus 80-luvun lopulla vaihtotutkijana Neuvostoliitossa majoitettuna tiedeakatemian hotelliin, jossa seinilläkin oli korvat. Jos huoneessa oli kylmä, niin lämpöä sai valittamalla kylmyyttä ääneen ja kas kummaa pian alkoivat patterit lämmitä. Meistä vakoilu oli vastenmielistä ja tyhmää, mutta he halusivat selvittää olimmeko neuvostovastaisia. Sikäläisestä näkökulmasta hyvä tarkoitus.

Meillä nyky Suomessa on erilaisia ilmiantopuhelimia mm. verottajalla, poliisilla ja poliisi saa kuunnella meitä kunhan vain epäilee. Ilmiannot voi toteuttaa myös nimettöminä. Nettiliikennettä seurataan monen toimijan voimin. Tekijänoikeusjärjestöillä mm. on oikeus tarkkailla liikennettä. Puhelinyhtiöt viimeksi Elisa taipui estämään liikenteen kiellettyihin paikkoihin, mutta voisi olettaa, että pystyy vastavuoroisesti suodattamaan nettihyökkäyksiä, jotka kohdistuvat yksityiten ihmisten koneille, mutta ei. Valvontakoneiston myötä useille ihmisille on syntynyt epäluulo virkavaltaa ja erilaisia toimijoita kohtaan. Yhteiskunta pyrkii kontrolliin, mutta yksittäisten ihmisten, perheiden oikea auttaminen, sosiaalisen pääoman kasvattaminen on retuperällä.

Muistan tapauksen, jossa joku antoi Juise Leskinen vainaan ilmi huumeiden käytöstä – ehkä kateudesta – ehkä elämäntavasta. Mitään näyttöä ei löytynyt. Poliisioperaatio ei varmaankaan lisännyt yhteistyötä. Samoin kävi hiljattain yhdelle elokuvaohjaajalle, joka ilmiannetttiin perättömästi raiskauksesta. Näyttävä poliisioperaatio ei varmaankaan, varsinkin kun valokuvaajat oli ”kutsuttu” paikalle, lisännyt kenenkään luottamusta. Kenen syy? 'Oho, tekevälle sattuu.'

Voi olla myös positiivisia ratkaisuja - mitä teen, kun näen humalaisen nousevan autoon? Kun menen kertomaan hänelle, että soitan poliisille, jos lähtee ajamaan, niin en aiheuta sosiaalisen pääoman vähenemistä – se on huolenpitoa. Mutta jos en varoita etukäteen, jos on mahdollisuus auttaa ja soitan poliisille, sosiaalinen pääoma vähenee. Uutisoinnissa hampurilaispaikan ihmiset olivat soittaneet rattijuoposta poliisille - sen hampurilaisbaarin ihmisen olisi pitänyt auttaa, kertoa , että et voi ajaa autoa eikä soittaa vain poliisille. Voi olla, että yrittivät auttaa oikeasti niin, en tiedä mitä tapahtui, lopputulemana oli kuitenkin traaginen onnettomuus.

Tarkoitus pyhittää keinot vai pyhittääkö? Viime viikolla uutisoitiin presidenttiehdokas Haaviston ja Oikeutta eläimille -järjestön skismasta - voiko tunkeutua yöllä naamioituneena toisen pihapiiriin ja videoida salaa sikoja. Sosiaalisen pääoman kannalta oikea ratkaisu olisi ollut mennä sikatilalle päiväsaikaan keskustelemaan. Keskustelulla olisi voitu saada kasvatettua luottamusta. Ehkä ei keskustelua eikä luottamusta haettukaan, vaan sankaruutta (kova juttu).

Hankalissa lapsen huoltajuusjutuissa kaivetaan viimeisenä korttina esille perätön insestisyytös, joka vakavana rikoksena otetaan aina todesta oli siinä perää tai ei. Tällöin sosiaalinen pääoma on aivan varmasti nollassa.

Sosiaalisen pääoman konkurssihakemus muotoutuu ilmiantoyhteiskunnan kehittymisen myötä. Ihmisiä kehotetaan ilmiantamaan ja tämän myötä he menettävät sen sosiaalisen pääoman, mikä pitää heidät elossa. Yhteiskunnan ongelmat pahentuvat, kuten Euroopan rahakriisi – molemmissa tapauksissa sama syy – luottamuksen puute.

Ruotsinkielisellä rannikolla asuvat elävät pitempään ja terveempinä, koska heillä on enemmän sosiaalista pääomaa kuin muualla asuvilla. Heluottavat toisiinsa ja välittävät jopa naapureista sekä laulavat – näin ainakin jotkut tutkimukset kertovat

Yhtälö on vaikea: toisaalta pitäisi valvoa, että lait toteutuvat – toisaalta pitäisi varjella sosiaalista pääomaa. Minusta näyttää siltä, että ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä omasta elämästään. Ne asiat, jotka pitäisi tehdä itse siirretään poliiseille, vanhustenhuollolle tms.

Mikä on minun vastuuni?

Ei kommentteja: