EU vaalit tuli voitettua

Keskustapuolueen häviö oli odotettavissa: puolue unohtaa peruskannattajansa ja alkaa herrastelemaan. Lisäksi puolueella on puoluejohtaja on rasitukseksi, koska häneltä puuttuu suhteellisuuden taju. Tämä tuli esille Ruusus-jupakassa. Yhteiskunnan huipulla oleva henkilö haastaa oikeuteen, ”tyttöystävänsä”, joka kuuluu selvästi matalampaan statukseen, yksityisyyden loukkaamisesta. Vaikka tilanteessa oli selvästi rakenteellisen hyväksikäytön aineksia vrt. opettaja oppilas tai isäntä piika -suhteeseen.

Demareiden vaalikoneen yskiminen taas johtui ilmeisesti substanssin puutteesta – kaupan kuvioissa olen kuullut sanottavan, että ei kannata mainostaa – jos ei ole mitään myytävää. Arvot eivät ole myytäviä tuotteita. Vaikka puolueella olisi kaikkia klassisia arvoja: totuutta, hyvyyttä ja kauneutta, mutta jos ne eivät konkreettisesti kosketa työtöntä paperimiestä, niin on turha mainostaa.

Häkämies epäili demaripuolueen olevan presidentin vanki. Ehkä vartijat tulevat kuitenkin ammattiyhdistysliikkeestä. Irtiotto ja uusien näkemysten esittäminen on todella vaikeaa.

Vasemmistonliiton vankilassa kaksi kertaa korkeammat muurit. Korhosen liikkumavara on vielä pienempi kuin Urpilaisen.

Muiden puolueiden keskustelukulttuuri ja Soinin vastustaminen on satanut hyvin perussuomalaisten laariin. Maahanmuuttajista Soini sanoi ääneen sen, mitä suurin osa suomalaisista ajatteli: maahanmuuttopolitiikasta pitäisi keskustella. Byrokraattisen EU:n vastustaminen on aika luontevaa – ei riitä, että se on turvannut rauhan Euroopassa - ihmiset odottavat edistystä. Yksinkertaista, mutta poikkeavaa.

Ruotsalainen piraattipuolue yllätti – vai yllättikö. Stefan Wallin vertasi piratismia tavaratalosta varastamiseen. Minusta siinä on ainakin vivahde ero. Jos varastaa tavaratalosta, niin hyllytä puuttuu, mutta kopioitaessa alkuperäinen jää. On myös mielenkiintoista seurata prosessia, jossa Andersenin sadusta tai muusta vastaavasta tulee Disney Corporationin omaisuutta. Niin – eihän se ole varastamista – kun suuri joukko lakimiehiä on sen rehelliseksi todennut.

Itse en ole kopioinut kuin yhden ainoen musiikki CD:n vuosia sitten – mutta olen maksanyt tekijänoikeusjärjestoille satoja euroja siitä, että harrastan aktiivisesti valo- ja videokuvausta. Esimerkiksi 50 DVD:n pakkaus maksaa noin 60 €, josta puolet, 30 € menee hyvitysmaksuina tekijänoikeusjärjestöille.

Pitäisi ottaa keskusteluun myös se kuinka paljon maksuja maksetaan olemattomista tekijänoikeuksien loukkaamisista. Suomessa käytetään paljon ilmaisohjelmistoja, joita saa laillisesti levittää – käyttäjiä on satoja tuhansia. Se tarkoittaa miljoonia CD ja DVD -levyjä, joista maksetaan hyvitysmaksua joillekin joille se ei kuulu. Tekijänoikeusjärjestöjen pitäisi vähintäänkin tukea avoimien ohjelmistojen kehittämistä.

Olen sitä mieltä, että taiteilijoille kuuluu oma osansa – mutta muusikotkin kapinoivat järjestelmää vastaan – joku vetää välistä. Saattaa olla, että piraattipuoluelaiset ja taiteilijat ovatkin samalla puolella. Toivon suomalaisellekin piraattipuolueelle menestystä. Tarvitaa reilua keskustelua – ei pelkästään ylikansallisten yhtiöiden lobbausta.

Tiedetilallinen