.
Löhösin sohvalla. Marx katsoi kiukkuisesti, kuten tavallisesti. Siirryin tietokoneen viereen - Marx näytti miettivältä, mutta ei enää vihaiselta. Kysyin: mitä mietitte?
Marx: Maailmanmenoa, hulluutta, ymmärtämättömyyttä, tuhlausta, ahneutta, riistoa, eriarvoisuutta, orjuutta …
Minä: Te olette erehtynyt, ei enää ole orjuutta? Mitä tarkoitatte?
Marx: Poikaseni, orjuus on olemassa, mutta se näyttäytyy ihan eri tavalla kuin ennen. Kun kirjoitin pääoman vuonna 1867, jossa kuvasin tuotantoprosessia – ihminen orjuutettiin fyysisesti. Yksityisistä yrittäjistä ja maatyöläisistä tehtiin teollisuustyöntekijöitä – samalla myös lapset orjuutettiin. Lapsilla ja aikuisilla teetettiin työtä 12-16 tuntia päivässä. Nykyisin ihmiset jakaantuvat kahteen kastiin. Ihmiset kehitysmaissa ovat samassa mielessä orjia kuin 1800-luvun lopussa. Täällä länsimaissa ihmiset on orjuutettu henkisesti tai fyysisesti.
Minä: Mitä tarkoitatte? Mitä on henkinen orjuus?
Marx: Poikaseni, katso itseäsi, jotta ymmärtäisit. Käyt töissä, olet poissa kotoa keskimäärin 10 tuntia, kun tulet takaisin ryntäät tietokoneellesi, luet sähköposteja – kirjoitat vastauksia, soitat puhelimella jne. Olen ollut huomaavinani, että työnantajasi tietokoneen avulla orjuuttaa sinua. Olet myynyt mielesi työnantajalle, joka riistää sinusta elinvoimaa.
Minä: Etteköhän vähän liioittele. Minusta on mukava pysyä ajan tasalla ja opiskelijoiden on hyvä saada vastaukset kysymyksiinsä heti, eikä huomenna.
Marx: Juuri niin, sinä et ole tiedostanut asemaasi orjana. Sinä olet sekoittanut työn ja vapaa-ajan, mikä lienee teidän aikanne keskeisin muotivirtaus. Paitsi, että työ orjuuttaa sinua – sinä olet myös kulutusyhteiskunnan orja.
Minä: Miten niin?
Marx: Silloin kun minä elin, 1800-luvun lopussa, tavallisen työtätekevän rahvaan, kuten sinä nyt, ei tarvinnut, eikä se valitettavasti voinut miettiä, miten käyttää palkkansa. Palkka riitti juuri ja juuri ruokaan, vaatteisiin ja asuntoon yhdessä kymmenen muun ihmisen kanssa. Sinä mietit kaikenlaisia turhuuksia, kuten ostaako Iphone, Nokia vai Samsung. Sinä olet kuluttaja ja erilaisten brändien orja. Aikaisemmin kapitalisti peri lisäarvon vain ihmisten tekemästä työstä. Nykykapitalistit ovat nerokkaasti kehittäneet järjestelmää ja koukuttavat ihmiset tuomaan heille rahaa myös kuluttamalla.
Minä: Mutta minähän käytän rahani vapaaehtoisesti.
Marx: (Näyttää hymyilevän pirullisesti) Poikaseni, niinhän sinä luulet. Sinun orjuutettu mielesi kuvittelee, että tarvitset uuden puhelimen, uuden television tai tietokoneen. Kuka sen on sinulle kertonut? Kuka on sinulle kertonut, että sinun pitää saada uusi tietokone? Kuka on sinulle kertonut, että sinun pitäisi kuunnella mielimusiikkiasi? Markkinat.
Minä: Hyvä on – väitättekö, että luokkataistelu olisi muka vielä ajankohtainen?
Marx: (Marx näyttää vihaiselta) Muka? Onko sinulla muka samat arvot ja päämäärät kuin ihmisillä, jotka ohjailevat markkinoita? Luokkataistelu on muuttanut muotoaan – se on globalisoitunut. Ammattiyhdistykset ja kapitalistit ovat liittoutuneet keskenään. Sopimuspolitiikka on tuottanut hyvää molemmille. Työn orjuudesta on tullut mielen orjuutta täällä Euroopassa. Tämän liittouman ulkopuolelle ovat jääneet ihmiset, joita syystä tai toisesta ei ole kelpuutettu yhteiskuntaan – laittomat ja lailliset maahanmuuttajat ja työntekijät kehittyvissä maissa. Luokkajako kulkee markkinavoimien sekä mieleltään orjuutettujen ja fyysisesti orjuutettujen välillä.
Minä: En oikein ymmärrä, mitä tarkoitatte?
Marx: Jos äänestät vaaleissa, niin vaikutusmahdollisuutesi ovat olemattomat. Eduskunta voi juuri ja juuri päättää siitä, kuinka paljon puolustusvoimia voi pienentää, muissakin talousasioissa markkinat määräävät toiminnan rajat. Luokituslaitokset ja rahoittajat voivat kaataa valtion ja kuntien talouden, määrätä säästöjä (implisiittisesti) ja samoin erotuttaa työntekijöitä. Kaikkea tätä ohjaa yläpuolella leijuva kasvottomien markkinoiden varjo.
Minä: Liittyykö tämä jotenkin Euroopan talouskriisiin?
Marx: Oletko kuullut monopolikapitalismista? Maailma on nyt monopolien hallinnassa. Kulutus tapahtuu länsimaissa ja työ tehdään kehittyvissä maissa ja markkinat, kapitalistit keräävät voitot kummallakin alueella. On tärkeää, että ihmiset elävät aika-ajoin yli varojen, ostavat kalliilla asuntoja tai vaikkapa osakkeita ja myyvät ne huonoina aikoina velkaantuneina halvalla pois ja sitoutuvat rahoittamaan pankkeja vuosikausiksi ja ostavat omaisuuden taas kalliilla takaisin. En olisi eläessäni osannut kuvitella, että joku keksii näin pirullisen järjestelmän rikastua - pohjattomasti rikastua. Euroopassa on menossa yksi historian suurimmista ryöstöretkistä.
Minä: Miten mielestänne ihmiset sallivat sen tapahtua?
Marx: Ei ole kriittistä massaa, joka tekisi vallankumouksen – ns. vallankumouksellisista puolueista on tullut markkinoiden sylikoiria. Teilläkin täällä urheilu- ja kulttuuriministeri on valmis puolustamaan tajuntaa orjuuttavien suuryhtiöiden etuja kansan kustannuksella.
Minä: Eikö koulutuksen avulla voisi tehdä jotain?
Marx: (Hymyilee taas pirullisesti.) Poikaseni, koulutusjärjestelmän tehtäväksi on muodostunut tuottaa raaka-ainetta, työntekijöitä teollisuudelle. Etkö ole muka huomannut, että kotikylässäsi yritetään estää lapsia menemästä lukioon sivistymään. Sivistynyt ihminen on hankala – hän saattaa erehtyä ajattelemaan omilla aivoillaan. Lapsille painotetaan, että on tärkeää mennä työhön ja saada nopeasti omaa rahaa. Jätetään kertomatta, että työn vaativuus saattaa olla pienempi kuin automatka työpaikalle. Oppilaiden ohjaus kertoo, että ammattikoulu on oikea paikka juuri sinulle – se takaa työtä. Taas unohdetaan kertoa, että teollisuuden työpaikat siirtyvät kehittyviin maihin ja tuleva työläinen jää työttömäksi. Hmm... Onhan teillä sosiaaliturva – vielä vähän aikaa.
Minä: Mitä tarkoitatte - vähän aikaa?
Marx: Jokainen on oman onnensa seppä. Kukaan ei kykyjensä mukaan eikä kenellekään tarpeittensa mukaan.
Marxin katse suuntautui tulevaisuuteen – keskustelu oli päättynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti