Tarina alkaa noin 15 vuoden takaa Forssasta – silloinkin puhuttiin kuntaliitoksista. Oli ruokatunti ja satuin samaan pöytään sen aikaisen työvoimatoimiston johtajan kanssa. Keskustelu kääntyi kuntaliitoksiin ja jostain syystä keskustelukumppanini vaikutti huolestuneelta – keskustelun edetessä selvisi, että hän oli aidosti murheissaan siitä, mihin ylitse jäävät virkamiehet voisi sijoittaa - järkevien töiden löytäminen olisi vaikeaa.
Kuntien yhdistymissopimuksissa on tapana turvata johtaville virkamiehille uudessa kunnassa lähes vastaavan toimeentulon takaava virka, kuin minkä haltijana henkilö oli lopetettavassa kunnassa. Joskus paikka löytyy luontevasti, joskus joudutaan tekemään keinotekoisia virkoja.
Olen ollut huomaavinani, että jolleivat asiat etene tässä järjestyksessä ei synny kuntaliitoksiakaan. Hyvä johtaja saa manipuloitua kansalaiset tekemään melkein mitä tahansa. Demokratialla ja varsinkaan lähidemokratialla ei tässä prosessissa ole mitään tekoa – kyse on usein ihmisten, sinänsä oikeutetuista pyrkimyksistä, turvata omaa tulevaisuuttaan.
Toinen seikka mikä näkyy vaikuttavan on se, että valtuusto haluaa tehdä Porit. Porin kaupungin päättäjät ”viisaasti” päättivät muuta vuosikymmen sitten, että Porin alueelle ei tarvita yliopistoa. Yliopisto olisi muuttanut kaupungin luonnetta ja erityisesti pelättiin poliittisten voimasuhteiden muuttuvan. Varmaankin tällä hetkellä lasketaan tarkkaan eri puolueissa, miten erilaiset karttakuviot vaikuttaisivat poliittisiin voimasuhteisiin.
Sitten viime hädässä otetaan kehiin mukaan sana identiteetti. Ihmisillä on joku identiteetti – eurooppalainen, suomalainen tai syrjäkyläläinen? Identiteetin viiteryhmän voi valita ihan itse.
Vuosi - pari sitten uutisoitiin paikallislehdessä: ”susi tappoi koiran Pihlajaveden ja Keuruun rajalla”. Tässä yhteydessä lienee hyvä tarkentaa, että Pihlajavesi liitettiin Keuruuseen vuonna 1969. Silloin Pihlaisilla (paikallismurteen versio) oli pari tuhatta asukasta nyt noin kolmesataa. Jos ei olisi liitytty Keuruuseen olisi asukkaita tuskin sataa. Saha meni, rautatie supistui, maatalous ei juuri kannata – alue on harvaan asuttua (1.5 asukasta/neliökilometri) – entä sitten, ei itsenäisyys olisi paljoa vaakakupissa painanut. Nyt palvelut toimivat pääsääntöisesti hyvin – jotkut liiankin hyvin.
Nokialta poispotkitut insinöörit voivat perustaa yrityksiä ja tehdä tuottavaa työtä, mutta mitä tekee 250 kuntajohtajaa, koulutoimen johtajaa, muuten vaan johtajaa tai vapaa-aikasihteeriä – he jäävät aluksi syytingille uuteen kuntaan ja aikanaan eläkkeelle ja sen jälkeen 2% säästö hallintokuluista on totta. Tässä välissä on monta puolipäivätoimista siivoojaa tai vahtimestaria laitettu kilometritehtaalle.
En muuten haluaisi asua pienessä kunnassa – jos sattuisin sairastumaan pahasti, niin saisin kuntalaisten vihat päälleni, kun kunnan sairaskulut kasvaisivat radikaalisti. Isommassa kunnassa vaikutus tasoittuisi.
Lintukodot ovat ihania – mutta kissa vaanii.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti