Historian opettajani Pekka Manninen tai Kai R. Lehtonen radio-ohjelmassa sanoi, että maassa on vallankumous, kun ruoka on loppu ja kansa on kadulla. Ajatuksessa on suuri viisaus, ihmisten kärsivällisyys on rajallinen, hallitsijoiden tehtävä on pitää yllä kansan turvallisuutta ja hyvinvointia. Mikäli hallitsijat epäonnistuvat tässä, niin seurauksena on vallankumous. Hallitsijat, laajassa mielessä hyvin voiva luokka, voi kuitenkin yrittää pitää valtansa sotilasjuntan avulla. Tällöin päädytään toimintoja ylläpitävään korruptioon.
Kreikassa kansan mitta alkaa olla täysi. Hallitsijoiden, hyvin voivan luokan rikastuminen aiotaan maksattaa niillä, jotka ennestään voivat huonosti. Tosin ns. rikkaitten määrä on paljon pienempi kuin tavallisten ihmisten ja aina ja kaikkialla on saatu koottua rahaa eniten tavallisilta ihmisiltä (suurten lukujen laki).
Aito vallankumous (konkurssi) Kreikassa tarkoittaisi lainojen maksun lopettamista ja ulkomaisen omaisuuden kansallistamista. Tästä olisi seurauksena muutaman vuoden kansainvälinen ”hyihyi” efekti. Tämän jälkeen suhteet normalisoitaisiin kreikkalaisten maksamilla näennäisillä korvauksilla. Vaihtoehto aiheuttaisi eurooppalaisten rahalaitosten ongelmia ja maksut siirtyisivät Suomessakin kaikkien vähäväkisimpien maksettavaksi, koska pankkeja ja sitä kautta sijoittajia olisi tuettava talouselämän normaalin toiminnan nimissä – ehkä myös tarpeeseen.
Vallankumous Kreikassa voisi pelastaa kreikkalaiset, mutta se olisi katastrofi tavallisille ihmisille Euroopassa ja Kreikassa. Vallankumouksilla on tapana syödä lapsensa – toisin sanoen kreikassa ei tapahtuisi riittäviä uudistuksia – korruptio yms. lieveilmiöt lisääntyisivät.
Riippuu siitä kuinka tärkeää hallitsijoille on pitää yllä suhteet muihin Euroopan maihin, tarvitaanko sotilaita apuun. Rajoitettu sotilasoperaatio kansan mekkaloinnin hillitsemiseksi on varmaan käynyt joidenkin kreikkalaistenkin eikä vain perussuomalaisen bloggaajan mielessä. Sotilasvallankumous olisi onnettomin vaihtoehto se kääntäisi Kreikan jopa Euroopan kehitystä 50 vuotta taaksepäin.
Kreikalla ei ole muuta kuin huonoja vaihtoehtoja. Euroopan päättäjillä pitäisi olla muutakin ymmärrystä kuin markkinoinen käsitys valtioiden tilasta. Jos ihmiset jätetään päätöksenteon ulkopuolelle pelkiksi objekteiksi orjan asemaan, niin seurauksena on kulttuurinen katastrofi, jota maksetaan kymmeniä vuosia.
Ongelmien kärjistyminen on enemmän kuin todennäköistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti