tiistai 7. helmikuuta 2012

Maaorjuus Suomessa nyt

Maaorjuus Suomessa tänä päivänä

Wikipedian määrittely maaorjuudesta alkaa seuraavasti: "maaorjuudella tarkoitetaan myöhäisantiikissa, keskiajalla ja uuden ajan alussa vallinnutta yhteiskunnallisen järjestäytymisen tapaa, missä maata viljelevä väestö ei ollut itsenäistä".

Maaseudun asukas, jonka elanto on alkutuotannossa on verrattavissa maaorjaan. Orjuuttajana ei ole enää nykyisin kreivi tai patruuna, vaan niin sanottu järjestynyt yhteiskunta. Niskaan hengittävät viranomaiset, metsän käytön valvojat, certifiointijärjestöt, eläinaktivistit, luonnonsuojelijat ja tietysti EU. Tämän lisäksi tulevat suojeltavat pedot ja muut rauhoitetut eläimet. Kaikki tämä vaatii maaseudun eläjältä toimenpiteitä. Maaseudun ihmisillä on vain velvollisuuksia, ei oikeuksia.

Otetaanpa esimerkki: minun metsässäni kulkee luvatta (jokamiehen oikeuden perusteella) vuosittain satoja ihmisiä. He poimivat marjoja, sieniä yms. Mukana on myös thaimaalaisia poimijoita – sinänsä ihan mukavia kavereita. Thaimaalaisten välittäjä tekee rahaa käyttämällä väärin jokamiehen oikeutta. Se on rinnastettava piraattipalvelimen pitäjään, joka rikastuu välittämällä luovaa työtä osallistumatta työn edellytysten luomiseen. Suomessa on kuitenkin laki, että maaseudun asukkaalla ei ole oikeutta määrätä omasta omaisuudestaan. Sen sijaan musiikin lataaminen on erittäin suuri rikos. Itse asiassa kyse samasta asiasta - mihin jokamiehen oikeudet venyvät. Väärin käsitysten välttämiseksi, en sinänsä vastusta jokamiehen oikeuksia, mutta niistä aiheutuneet velvoitteet pitäisi jakaa. tasapuolisemmin.

Maaseudun asukas joutuu metsän käsittelyssä ottamaan huomioon luontoarvot, virkistyskäytön ja rakentamaan ja ylläpitämään tiet, jotta ihmiset voivat kulkea metsässä. Tästä hyvästä pitää lisäksi maksaa pakollista metsänhoitomaksua, joka metsätilalla saattaa olla tuhansia euroja. Metsänhoidossa on pakko käyttää ns. asiantuntijoita, jotta voisi välttää joutumisen viranomaisten pakkotoimenpiteiden kohteeksi. kuten metsän haltuunotto (käytännössä rauhoitus), jolloin viranomaiset tekevät ”tarvittavat toimenpiteet”.

Vallalla on tapa, jonka mukaan metsään ilmaantuu erilaisia hiippailijoita, jotka karttavat kontaktia paikallisiin asukkaisiin ja tämän jälkeen tulee jostakin virastosta kirje, jossa kerrotaan, että maanne on käyttökiellossa siihen saakka kunnes päätös varsinaisesta käytöstä tehdään. Päätös saattaa venyä kymmeniä vuosia. Tällaisia päätöksiä ovat esimerkiksi soiden suojeluun, naturaan, lehtopaikkoihin ja puronvarsiin sekä tietysti liito-oravat liittyvät – puhumattakaan suurpedoista. Ehdottaisin reilua keskustelua ihmisten kanssa.

Jätevesien puhdistusfarssi on myös hyvä esimerkki maaseutukiusaamisesta. Maaseudun asukkaat pakotettiin (ne, jotka tekivät hyvässä uskossa määräysten mukaan) ostamaan (ei tukia) toimimattomia pienpuhdistamoja. Seurauksena on, että näillä onnettomilla puhdistetun jätevesikuution hinnaksi tulee pahimmillaan lähes 100 euroa, siis 10-15 kertainen maksu kaupungissa elävään verrattuna.

Maalla asuva maksaa itse sähkölinjansa, internet yhteytensä, tiensä jne. Tiemaksu saattaa olla 1000-2000 euroa vuodessa. On harvinaista, että johonkin näistä infrastruktuuritekijöistä saisi tukea esimerkiksi yhteiskunnalta. Kunta perii tietysti kiinteistöveron kiinteistöstä.

Maaseudun tarpeiden varjolla toteutetaan laajakaistahanketta, jossa tuetaan tukiasemille vedettäviä kuitukaapeleita – tavoitteena on saada hyvä peitto kännyköiden toiminnalle. Toiminta on kauniisti naamioitu maaseudun kehittämiseksi. Voiko parempaa businesta olla? Sama työ laskutetaan kolmeen kertaan: valtiolta, kunnalta ja vielä siltä joka haluaa nettiyhteyden. Ehkä samalle tasolle pääsevät valtion ja kuntien tietotekniikkahankkeet, joissa on myös usein kolminkertainen laskutus Valtion tarkastusviraston mukaan.

Suomalainen maataloustuotanto on tuettua, kuten maataloustuotanto koko Euroopassa. Tarkoituksena on pitää kuluttajahinnat kohtuullisina. Vapaa kilpailu ei toimi.

Tarvitaanko maaseudun eläjiä? Riippuu näkökulmasta – jos meillä on tarve syödä joka päivä, niin jonkun täytyy tuottaa ruokaa. Tietysti sen voisi tuoda ulkomailta, mahdollisesti maista, joissa eliitti rikastuu ruoan myynnillä ja varsinainen kansa näkee nälkää. Uskaltautuisitko ajamaan oman maatalouden alas? Tosin näillä säännöillä maatalous loppuu muutamassa kymmenessä vuodessa.

Eläköön maaseutukiusaaminen!

Ei kommentteja: