Maantavat, hyvät veljet ja korruptio

Tämä kirjoitus on muistelma menneiltä vuosilta. Innoittajana tämänpäiväinen hyvä veli -uutinen ja lukijan yhdessä blogissani esitetty ihmettely, siitä miten kalliita tietokoneita saatiin kaupaksi. Nykytoiminnasta minulla ei juurikaan ole käsitystä, mutta minusta tuntuu, että sosiaalinen korruptio on korvannut aineelliset lahjat. Myyjät ja ostajat kuuluvat samaan urheiluseuraan tms. Ainakin yksi puolituttu muutti Helsinkiin, jotta pääsee viettämään vapaa-aikaa asiakkaiden kanssa.

Koululle ostettiin ATK-luokkaa - opettajat kokosivat ”testiryhmän” ja ehdotus oli, että tietokoneista pitäisi neuvotella lounas- tai päivällisaikaan ravintolassa – juomien piti kuulua mukaan tarjoiluun. Ne myyjät, jotka osallistuivat ”testiryhmän” kestitsemiseen saivat tarjouspyynnön ja me, jotka juotettiin firman toimistossa asiakkaille murukahvia, emme päässeet mukaan tarjouskilpailuunkaan. Muistan myös yhden rovaniemeläisen tehtaan talouspäällikön, joka varmaankin eli tavarantoimittajilta vaatimillaan ruuilla.

Pikkujoulut ovat tärkeä juhla ja siellä täytyy olla kossua, niinpä yhdestä valtion yksiköstä soitettiin ja ehdotus oli, että jos toimitatte korin kossua, niin me voidaan ostaa muutamia tietokonepäätteitä. Eipä tullut päätekauppaa. Ilmaisen viinan kerjääminen tarjouksen tai tavaran ostamisen ehtona oli suhteellisen tavallista.

Kerran taksissa ison firman myyntitykki ojensi erään koulun rehtorille Sharpin taskutietokoneen (1500 mk) – ole hyvä, tämä on sinulle. Liuta tietokoneita toimitettiin ko. koululle muutaman viikon kuluttua. En osaa ottaa kantaa oliko kauppa hyvä, mutta ystävyyden osoittamisella saattoi olla merkitystä.

Kysyin kerran yhden oppilaitoksen edustajalta, että mistä ostatte tietokoneet. Opettaja selitti kirkkain silmin, että hänellä on ollut kotona pari vuotta ”koekäytössä” yhden firman tietokone ja hänestä se on hyvä. Tietokoneet ostetaan siitä helsinkiläisestä yrityksestä - niin ja hän saa koekäyttöön uuden mallin ensiviikolla. Jaaha.

Kerran yritin myydä tietokonetta, taisi olla Kaypro II, yhdelle kansanedustajalle. Vastaus oli – ihan mielenkiintoista, mutta kotimainen tietokonetehdas antaa malleistaan 50% alennuksen kansanedustajille. Kansanedustajiahan ei tunnetusti voi lahjoa (virallisesti), mutta lainsäädäntö saattaa muuttua tiettyjä yrityksiä suosivaksi.

Muistan ajan, kun olin Oulun yliopistossa laskentakeskuksen johtokunnassa ja oltiin ostamassa uutta keskustietokonetta. Jostain syystä oli paljon ihmisiä, jotka halusivat keskustella tietokoneista jossakin ravintolassa. En ollut tottunut syömään raskasta ateriaa illalla, joten en mennyt.

Täytyy tunnustaa, että olen konsultoinut mikrotietokoneen alkuaikoina monia yrityksiä siitä, miten asiakkaat voivat parhaiten käyttää tietokoneita. Olen pitänyt esittelytilaisuuksia erilaisissa saunaosastoissa, luentosaleissa jne.

Näillä esimerkeillähän ei ole mitään tekemistä nykypäivän kanssa. Nykyisin ihmiset ymmärtävät, ettei ole korrektia pyytää etuja oman työpaikan ostojen varjolla. Opettajatkaan eivät enää ole kateellisia lääkäreille, niiden lääketehtailta saaman kestityksen perusteella.

Minusta vieraanvaraisuuden tarjoaminen muuttuu korruptioksi, jos ostaja (esim. yhteiskunnan) sitä vaatii, jotta myyjä pääsisi mukaan tarjouskilpailuun tai saisi kaupan. Vaikutuksella on merkitystä. Kertokaa lisää esimerkkejä.

Ai niin - kaikkia jutussa mainittuja tietokoneita ja niitäkin joihin rivien välissä viitattu on löytyy Tiedetilan tietokonemuseosta Keuruulta.