Ketä verotus kirpaisee?

Kun menin naimisiin vuonna -71 sormuksista perittiin parinkymmenen prosentin ylellisyysvero. Sama vero kohdistui myös kaikkiin nuorenparin tarvitsemiin kodinkoneisiin. Uuteen televisioon ei ollut varaa, mutta muutamalla kympillä löytyi DDR:n ihmemaan ihme, Strassfurt –merkkinen televisio. Kuva värisi ja pätki, mutta pesun ja korjauksen jälkeen kuvasta tuli ”erinomainen”. Palataksemme nykyaikaan - arvonlisävero on kulutusvero, jossa on erilaisia verokantoja. Esimerkiksi elintarvikkeiden arvonlisävero on pienempi kuin tavaroiden. Tämä vero koskee siis niitä, jotka ostavat paljon uusia tuotteita - mitä enemmän ostaa, sitä enemmän maksaa veroa. Vero on sama kaikille, siis tasavero, mutta ei koske niitä tai koskee vain vähän niitä, jotka elävät ekologisesti, kestävästi. Ympäristön huomioon ottava kulutus perustuu pitkäikäisiin tuotteisiin ja kierrätykseen. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa on moitittu eriarvoistavaksi – köyhät syövät huonompaa ruokaa. Kyse on kuitenkin ehkä arvostuksista. Arvostetaan kalliita luontoa kuormittavia ruokia, joita myös usein matkustutetaan ympäri maailmaa. Näiden asemasta voisi ruokatottumuksiaan painottaa kestävästi tuotettuihin halpoihin ravintoaineisiin. Siinä samassa ratkeaisi monien perheiden ylipaino-ongelmat. En näkisi mitään estettä arvonlisäveron muutaman prosentin nostolle. Se voisi toimia ympäristöverona samaan tapaan kuin energian verotuskin. En oikein näe eettisesti oikeana, että vietnamilaiset pikkutytöt tekevät luontoa kuormittaen epäterveellisissä oloissa vaatteita suomalaisille hypettäjille. Entä tulovero sitten? Joku puoluejohtaja esitti solidaarisuusveroa yli 100000 euroa vuodessa tienaaville. Ehdotus on pelkkää poliittista demagogiaa – aina on hyvä yrittää ottaa pois rikkailta ja antaa köyhille - rikkaita on vaan valitettavan vähän. Solidaarisuusverossa on kuitenkin ideaa: 25000 euroa vuodessa tienaava on rikas, kun asiaa katsotaan niiden näkökulmasta, jotka voivat huonommin. Suurituloisille, siis yli 25000 vuodessa tienaaville 5 % lisävero – kertaalleen kerättynä vaikutus kulutukseen ja työllisyyteen olisi minimaalinen ja kun porukkaa olisi maksamassa, niin rahaakin kertyisi. Muuten - miksi kunnat ja valtio tarvitsevat lainaa – eikö kulutus ja menot voisi rukata toisiaan vastaaviksi vuosittain verotuksen avulla. Ai niin, unohdin pankit, nehän voisivat huonosti, jos yhteiskunta ei tukisi niitä maksamalla niille korkeita korkoja tarpeettomista lainoista. Korkoja ylläpitämässä ovat tietysti luokituslaitokset. Eläköön ekologinen verotus!